Kirkon tilastoinnissa on kohta ”elämän käännekohta”. En tiedä, mitä kaikkea tilaston suunnitelleet ovat ajatelleet sen pitävän sisällään. Sen tiedän, että 86-vuotiaan rakkaan äitini elämässä tapahtui elämän käännekohta helmikuun alussa, kun hän muutti senioritaloon. Äiti totesi, että kerran vielä on aloitettava alusta ja pari päivää uudessa kodissa oltuaan hän sanoi, että ihan hyvä koti tämä on. Toivon itselleni tuollaista asennetta ja luottamusta elämäni loppuun asti. Äiti on säilyttänyt vaikeuksista huolimatta myönteisen suhtautumisen elämään. Usko on kannatellut häntä läpi elämän mutta yhä enemmän myös kaikki se apu, mitä hän on erityisesti lähellä asuvalta veljeltäni saanut. Äidin paras ohjaa kaikkea avun hakemista, hänen puolestaan pidetään ääntä.

Jatka lukemista ”Ei kultainen nuoruus jää unholaan” →

Meillä 14.2 vietettävän ystävänpäivän alkuperä ja perinne on pitkä ja hieman toisen tyyppinen kuin saatamme ajatella. Alkuperän tarinat hieman vaihtelevat ja johtavat muutamaan Pyhään Valentinukseen, molemmissa tapauksissa pappi suosi sotilaille avioitumista vaikka heidän koettiin olevan huonompia taistelijoita ajatellessaan liian paljon kotiin jääneitä rakastamiaan aviopuolisojaan. Myöhemmin vuonna 350 kristityt omistivat päivän pyhän Valentinuksen päiväksi ja perinne alkoi vuosisatojen saatossa vahvistua romanttisen rakkauden osoituksen päiväksi etenkin Englannissa ja Ranskassa  jo 1300-luvulta saakka. Euroopassa jopa uskottiin että linnut valitsivat itselleen parin juurin Valentinuksen päivänä.

Jatka lukemista ”Ystävänpäivän merkitys” →

Asunnottomat erottaa hyvin muiden ihmisten joukosta. Heillä on likaiset vaatteet, he ovat jatkuvasti päihtyneinä tai vähintäänkin krapulassa, heillä ei ole työpaikkaa (jos koskaan ollutkaan) ja heistä on vaaraa muille ihmisille. He ovat heikosti koulutettuja ja heillä on huonot käytöstavat. Asunnottomat ovat laiskoja, tyhmiä ja saamattomia ja siitä syystä heillä ei ole kotia.

Jatka lukemista ”Oma tupa oma lupa” →

Hermannin diakoniatalo sijaitsee katuosoitteessa Hämeentie 73. Erityisdiakonia siirsi toimintansa Bulevardin seurakuntatalolta Hämeentielle reilut kymmenen vuotta sitten. Sitä ennen paikalla toimi Paavalin seurakunnan seurakuntatalo.

Jatka lukemista ””Ai se on se valkoinen talo? Kyllähän mä sen tiedän.”” →

Tammikuu on työssämme uuden toimintakauden käynnistämistä ja edellisen paketoimista. Olemme kaivaneet tilastotietoja kehnoista järjestelmistämme ja vihdoin olen saanut kokoon tarvittavat luvut. Joitakin poimintoja tilastoista: Hermannin diakoniatalon viikoittainen aukioaika kasvoi yhdeksällä tunnilla viime syksystä alkaen, mikä tasoitti eri toiminnoissa ruuhkapiikkejä, toi taloon levollista tunnelmaa ja lisäsi luonnollisesti kävijämäärää. Hermannin diakoniatalossa ja Mosaiikin päiväkeskuksessa oli yhteensä 44 500 kävijää pullakirkkosalissa majoittujat mukaan lukien.

Jatka lukemista ”Alttarilta arkeen” →