Jatka lukemista ”PK-Klubi Hermannin Diakoniatalossa 30.10.2019”
Syksy on yliarvostettu vuodenaika. Jo vapun tienoilla näkyy merkkejä siitä, että kahden kuukauden kuluttua päivät ovat selvästi lyhyempiä kuin juhannuksena. Juuri, kun ihminen ehtii tottua valoisiin iltoihin ja kuulaisiin öihin, tulee syksy ja pilaa kaiken. Pimeys läsähtää päälle ja varmistaa läksytyksen vielä saavillisella sadevettä. Niskaan. Mikähän siinä muka on niin hillittömän hienoa, kysyn vaan. Eivätkä kynttilänvalossa fiilistely ja hyggeily auta yhtään. Kaiken maailman hämärähyssyttely on samaa kuin antaisi tekohengitystä kuivalla maalla sätkivälle ahvenelle. Sitä paitsi eivät ne kynttilät edes syty, kun sade kasteli tulitikut.
Olen ollut muutaman kerran vapaaehtoisena Hermannin diakonitalolla järjestettävässä hätämajoituksessa. Noiden kertojen jälkeen olen usein palannut miettimään näkemääni kiitollisuutta. Kiitollisuutta, jota harvoin näkee edes olosuhteissa, joissa kiitollisuuden aiheita olisi muille jakaa. Hätämajoituksissa ja kaduilla yöpyvät ovat päätyneet erinäisistä syistä tilanteeseen, jossa he joutuvat elämään ilman paikkaa, jota kutsua ”kodiksi”. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi he ovat silminnähden kiitollisia kupista teetä, voileivästä ja patjasta salin lattialla.
Kiitollisia paikasta, jossa nukkua yönsä turvassa ja lämpimässä.
Hätämajoituksien tarve kertoo todellisuutta yhteiskuntamme tilanteesta ja osoittaa käytännössä sen, että kuka tahansa meistä voi erinäisten asioiden summana ajautua vastaavaan tilanteeseen.
Jatka lukemista ”Kiitollisuutta kupista teetä, voileivästä ja patjasta lattialla”
Vietämme Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää sekä maailman mielenterveyspäivää. Mielen ongelmat ovat olleet ja ovat osa monen kirjailijan, niin Aleksis Kivenkin, elämää. Aikanaan lapseni oli koulussa ”hyvä kynästään” mutta opettaja totesi että kirjailijaksi ryhtyäkseen hänellä ei ollut riittävän vaikeaa.
Jatka lukemista ”Aleksis Kiven ja Maailman mielenterveyspäivä 10.10.”
Pullakirkon plokikirja 