Olen ollut muutaman kerran vapaaehtoisena Hermannin diakonitalolla järjestettävässä hätämajoituksessa. Noiden kertojen jälkeen olen usein palannut miettimään näkemääni kiitollisuutta. Kiitollisuutta, jota harvoin näkee edes olosuhteissa, joissa kiitollisuuden aiheita olisi muille jakaa. Hätämajoituksissa ja kaduilla yöpyvät ovat päätyneet erinäisistä syistä tilanteeseen, jossa he joutuvat elämään ilman paikkaa, jota kutsua ”kodiksi”. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi he ovat silminnähden kiitollisia kupista teetä, voileivästä ja patjasta salin lattialla.

Kiitollisia paikasta, jossa nukkua yönsä turvassa ja lämpimässä.

Hätämajoituksien tarve kertoo todellisuutta yhteiskuntamme tilanteesta ja osoittaa käytännössä sen, että kuka tahansa meistä voi erinäisten asioiden summana ajautua vastaavaan tilanteeseen.

Olen usein kuullut sanottavan, että asiat voi oikeasti ymmärtää vasta kun ne osuvat omalle kohdalle tai että ihminen ymmärtää asioiden todellisen arvon menetettyään jotakin.

Kodin menettäminen on asia, jota ei toivoisi kenenkään joutuvan kohtamaan ymmärtääkseen asunnottomuutta. Jokaisella tulisi olla paikka, jota kutsua kodiksi. Paikka, josta olisi mahdollisuus rakentaa ihmisarvoista elämää. Kadulta käsin se on vaikeaa tai täysin mahdotonta.

Torstaina 17.10.2019 on YK:n kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi ja Suomessa vietetään vuodesta 2002 järjestettyä Asunnottomien yötä. Tämän vuoden teemana on ”Varjojen naiset”, jolla halutaan kiinnittää huomiota asunnottomien naisten suurentuneeseen riskiin hyväksikäytön sekä väkivallan kohteeksi joutumiselle. (https://asunnottomienyo.fi/)

Asunnottomien yön aikaan ihmiset, jotka joutuvat elämään ilman omaa kotia saavat ansaitsemansa huomion. Tämän huomion ei tulisi kuitenkaan kohdistua yhteen päivään tai viikkoon, vaan joka ikinen päivä tulisi tehdä töitä vastaavalla volyymilla sen eteen, ettei kukaan joutuisi elämään tietämättä missä seuraavan yönsä viettää.

Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli asunnottomana 5 482 henkilöä. (https://vvary.fi/asunnottomuus/)

5482 ihmistä, joilla jokaisella tulisi olla koti.

Krista Sjöberg

Sosionomi (AMK), diakoniatyön opiskelija