”Asunnottomuuteen on tottunut, kaikkeenhan sitä ihminen tottuu, vaikka ei tällaiseen varmaan pitäisi tottua, onhan tää nyt raskasta henkisesti ja fyysisesti.”
Asunnottomien yö tuli ja meni, mutta asunnottomuus on silti todellista tuhansille ihmisille vuoden jokaisena päivänä. Paavalinkirkon Varustamon toiminta ja palvelut on kohdennettu erityisesti asunnottomille ihmisille, joten täällä asunnottomuus tulee väistämättäkin hyvin lähelle ja luonnollisesti myös herättää paljon ajatuksia. Olen tällä hetkellä neljättä viikkoa harjoittelussa täällä Varustamolle ja olen tänä aikana pohtinut asunnottomuutta luultavasti enemmän kuin koko elämäni aikana. Samalla se myös muistuttaa siitä, miten kiitollinen saan olla omasta elämän tilanteestani ja siitä, että minulla on koti. Tämä ei ole itsestäänselvyys, josta olen saanut tärkeän muistutuksen jo lyhyen ajan sisällä tämän työharjoittelun aikana.
Asunnottomuus ei ole yksiselitteinen asia, taustalla voi olla paljon asioita, jotka ovat vaikuttaneet tilanteeseen. Syrjäytyminen, päihdeongelmat sekä yksinäisyys ovat merkittäviä riskitekijöitä asunnottomuudelle. Omaa kotia ei tulisi nähdä hyväosaisten etuoikeutena, vaan jokaisen perusoikeutena. Luonnollisesti oman kodin puuttuminen on omiaan aiheuttamaan hyvin merkittävää ja kokonaisvaltaista turvattomuuden tunnetta.
Asunnottomuuteen on tottunut, kaikkeenhan sitä ihminen tottuu, vaikka ei tällaiseen varmaan pitäisi tottua, onhan tää nyt raskasta henkisesti ja fyysisesti.
Sain mahdollisuuden haastatella asiakasta, joka viettää satunnaisesti aikaa Varustamolla. Puhun hänestä tässä blogissa muutetulla nimellä Paavo. Paavo on tällä hetkellä asunnoton ja hänellä on kokemusta pitkäaikaisesta asunnottomuudesta. Välillä Paavo on asunut esimerkiksi tuetun asumisen yksiköissä, mutta tällä hetkellä hänellä ei ole mitään vakinaista paikkaa, viime yön Paavo kertoo nukkuneensa ulkona. Kysyin, onko hänellä kokemusta hätämajoituksista, niissä hän kertoo välillä käyneensä. Paavo toteaa kuitenkin heti perään, että ”ei niihin jaksa aina mennä, kun ahdistaa tai jengi on niin sekaisin siellä.”
Asunnoton ihminen voi joutua joka päivä miettimään, että missä viettää seuraavan yön vai nukkuuko esimerkiksi ulkona. Paavo kertoo hieman erilaisista paikoista, joissa hän on viettänyt öitä, mikäli ei ole mennyt esimerkiksi hätämajoitukseen. ”Tänäänkin menin rautatieasemalle ja siel oli ainakin kahdeksan ihmistä nukkumassa, mä en ees haluu tietää et mihin tää kehittyy tästä” Paavo kertoo, että Helsingissä on joitain paikkoja, joissa voi viettää yön, mutta monesta paikasta saattaa vartija tulla häätämään.
Paavon kokemus Varustamosta on positiivinen. ”Täältä saan apua, emmä täällä muuten ois, mun mielestä täältä saa parhaiten apua, kun tää on niin monipuolinen” Helsingissä asunnottomille on erilaisia palveluita. Täällä Paavalinkirkon Varustamolla asunnottomilla henkilöillä on mahdollisuus viettää aikaa, levätä, pestä pyykkiä sekä käydä suihkussa. Tarjolla on myös pientä syötävää ja juotavaa. Varustamolla on paikalla työntekijöitä, joilta on mahdollisuus saada ohjausta ja tukea mm. asumiseen liittyvissä asioissa. Kysyttäessä Paavo kertoo kokevansa Varustamon turvallisena paikkana ja erityisesti diakoniatyön olevan tärkein tuki hänelle tällä hetkellä.
Asunnoton ihminen voi joutua joka päivä miettimään, että missä viettää seuraavan yön vai nukkuuko esimerkiksi ulkona.
”Asunnottomuudesta pitäis puhua enemmän, ku niitä on oikeesti ihan vitusti” Ajattelen, että tämä lause kiteyttää aika hyvin ajankohtaisen tilanteen asunnottomuudesta. Asunnottomuus on ilmiö, joka voi näkyä joidenkin ihmisten arjessa hyvin konkreettisesti, kun taas toisille se voi jäädä hyvin vieraaksi ja näkymättömäksi. Pidän positiivisena asiana sitä, että erilaisia asunnottomille kohdennettuja palveluita ja tapahtumia on olemassa. Asunnottomuus ei kuitenkaan tulisi olla ilmiö, joka on esillä kerran vuodessa yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Se on ilmiö, joka on tärkeää pitää mielessä ja jonka ehkäisemiseksi on tehtävä aktiivisesti töitä vuoden jokaisena päivänä.
Kirjoittanut: Amira, sosionomi-diakoniopiskelija
