Vapaaehtoiset esittäytyvät

Joka päivä Firas tulee monikulttuuriseen päiväkeskus Mosaiikkiin, missä hänellä on useita työtehtäviä. Hänellä on paljon harrastuksia ja suunnitelmia. Videossa hän kertoo vain pienestä osasta elämäänsä.  

Kun Shirley matkusti lentokoneella Kiinaan, hän ei voinut kuvitella, että hänen elämänsä muuttaa suuntaansa 360 astetta. Kun hän tapasi lentokoneessa miehen, joka istui hänen vieressään, hän tiesi että seuraava lentokone voi olla vain Suomeen.

Minun nimeni on Jelica Jerinic. Olen ollut Hermannin diakoniatalossa kieliharjoittelussa 5 viikkoa, ja tutustuin ihmisiin tekemällä haastatteluja, jotka minä kuvasin. Tapasin Shirleyn ja Firasin vain muutamia viikkoja sitten, ja olen kiitollinen, että he olivat rohkeita ja antoivat minulle tilaisuuden tutustua heihin paremmin. He ovat kiinnostavia ihmisiä ja oli tosi kivaa keskustella heidän kanssaan. Toivottavasti he ovat samaa mieltä ja että onnistuin haastatteluissa jakamaan ainakin pienen osan heidän tarinastaan!

Videoon voi laittaa suomen (Firas) tai englannin (Shirley) kieliset tekstitykset avaamalla asetukset-valikon ja valitsemalla tekstityksen.

 

 

Toisenlainen ripari

WP_20180607_10_55_54_Pro

Minulla oli suuri ilo osallistua 4.-8.6.18 kehitysvammaisille tarkoitetulle rippikoululeirille, Lärkkullan kurssikeskukseen, Karjaalle.

Omasta rippileiristä ja konfirmaatiosta on jo kulunut muutama vuosi. (34-vuotta) Osallistuin tälle Lärkkullan leirille avustajan ja ohjaajan roolissa. Toimin vajaan viikon henkilökohtaisena avustajana ja ohjaajana, sokealle nuorelle miehen alulle, joka oli saapunut leirille, tutuilta seuduilta Laukaasta, Keski-Suomesta.

Jatka lukemista ”Toisenlainen ripari”

Minun tarinani

34586100_1533856113404619_2441021061836308480_oMinun nimeni on Joseph Ombima ja olen kotoisin Keniasta. Olen kahden kauniin tyttären isä ja asun tällä hetkellä Suomessa. Olen ollut koditon noin viiden vuoden ajan, koska minulla ei ollut virallista oleskelulupaa ja odotin hakemuksiini liittyviä päätöksiä. Odotusaikana ei saa tehdä töitä. Tulin Hermannin diakoniatalolle noin vuosi sitten. Työntekijät ottivat minut vastaan ystävällisesti ja saivat minut tuntemaan kuin olisin tullut kotiin. Sain työntekijöiltä hengellistä, henkistä ja psykologista tukea. Lisäksi opin heiltä monia asioita elämän eri aloilta. Hermannin diakoniatalon yhteisö antoi minulle toivoa ja vakuutti minulle, että parempi tulevaisuus on mahdollinen Jumalaan luottamisen kautta.

Jatka lukemista ”Minun tarinani”