Asukasohjaajan työ alkaa usein hetkessä, jossa elämä on ollut pitkään kaikkea muuta kuin hallinnassa. Tukiasuntoon muuttava asukas ei ole päätynyt asunnottomaksi sattumalta. Taustalla on erilaisia syitä ja tapahtumaketjuja, joissa taloudenhallinta, ihmissuhteet, sairaudet ja riippuvuudet sekä muut elämäntilanteen kuormittavuudet ovat kietoutuneet tiukasti toisiinsa. Monelle asunnottomuus tai sen uhka on liittynyt maksamattomiin vuokriin. Vuokravelka on katkaissut asumisen, ja sen jälkeen koti on voinut olla auto, kaverin sohva, hätämajoitus tai varasto. Tukiasunto tarjoaa uuden alun – mutta se ei yksin ratkaise kaikkea.
Uusi koti, uudet taidot
Helsingin seurakuntayhtymän tukiasunnoissa asutaan päävuokralaisena itsenäisesti, omalla vuokrasopimuksella. Yhtymällä on 28 tukiasuntoa. Asumisaika on enintään neljä vuotta. Sinä aikana on tavoitteena opetella, miten eletään arkea, hoidetaan raha-asiat ja rakennetaan elämää, joka kantaa myös tuetun asumisen jälkeen.
Yksi asukasohjaajan työn ydintehtävistä on ohjata asukasta kestävään taloudenhallintaan. Usein se alkaa aivan perusteista. Ensimmäinen kulu, joka hoidetaan, on vuokra. Sen jälkeen tulevat muut menot. Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa ihminen saa kyllä ruokaa monesta paikasta ilmaiseksi, mutta vuokraa ei voi maksaa muulla kuin rahalla – eikä vuokranantajan tilille saa rahaa, jos se on jo käytetty muuhun.
Ensimmäinen kulu, joka hoidetaan, on vuokra. Sen jälkeen tulevat muut menot.
Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä se ei aina ole sitä. Joskus opettelu onnistuu hienosti ja asukas ottaa suuria askelia kohti itsenäisempää elämää. Joskus taas ei. Asukasohjaajalla on tahto auttaa, mutta auttaminen on mahdotonta, jos apua ei haluta tai ei pystytä ottamaan vastaan. Joskus tilanteiden on kriisiydyttävä ennen kuin muutos voi alkaa.
Jonotusmusiikki soi ja se soi
Asukasohjaaja on asukkaan puolella. Tarkoitus ei ole moralisoida tai valvoa, vaan kulkea rinnalla ja etsiä yhdessä keinoja, joilla elämä voisi mennä parempaan suuntaan. Usein työ on myös viranomaistulkkausta – erityisesti Kelan suuntaan. Kelan päätökset voivat olla vaikeaselkoisia ja ristiriitaisia, ja oikaisupyyntöjä joudutaan tekemään usein. Asukas ei aina osaa tai jaksa hoitaa tätä yksin, ja toisinaan myös asukasohjaaja huomaa menettäneensä uskonsa suomalaisen sosiaaliturvaan.
Suomalainen sosiaaliturva on maailman mittakaavassa merkittävä ja yhteiskuntaa kannatteleva järjestelmä. Siitä on kuitenkin onnistuttu tekemään monimutkainen, vaikeasti hahmotettava kokonaisuus, jossa päätökset eivät aina tunnu loogisilta. Tässäkin asukasohjaaja kulkee rinnalla – selvittää, tukee, tulkkaa, jonottaa, kirjoittaa ja yrittää uudelleen.
Päihteetön asuminen ja uuden alun mahdollisuus
Helsingin seurakuntayhtymän tukiasuminen on päihteetöntä. Se on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat raittiutensa alkuvaiheessa ja haluavat yrittää elää ilman päihteitä tai ihmisille, joiden haasteet liittyvät muihin asioihin kuin päihteisiin. Asuntoa haetaan hakulomakkeella, joka lähetetään suoraan asuttamistoiminnan koordinaattorille. Motivaatiota ja tahtotilaa päihteettömyyteen arvioidaan asuntohaastattelussa, jonka koordinaattori tekee hakemuksen saatuaan. Asukasvalinta tehdään tarveharkintaisesti. Asunto ensin -periaatteella toimivat asumispalvelut ovat äärimmäisen tärkeitä ja välttämättömiä, mutta niiden rinnalla on hyvä olla myös paikkoja, joissa voi turvallisesti harjoitella elämää ilman päihteitä. Tässäkään ei aina onnistuta. Retkahduksia tapahtuu ja polku ei ole suora. Silti jokainen yritys on arvokas.
Vierellä kulkien
Asukasohjaajan työ on lopulta uskoa uusiin mahdollisuuksiin silloinkin, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Se on rinnalla kulkemista, uudelleen aloittamista ja sen muistuttamista, että elämä voi muuttua – askel kerrallaan. Asioita voidaan selvittää yhdessä ja ratkaisuja on mahdollista löytää rehellisessä ja avoimessa yhteistyössä. Asukasohjaaja ei kulje edellä eikä takana, vaan vierellä.
Blogin kirjoitti asuttamistoiminnan tiimi: Pirjo Suomi, Jukka Salkosalmi ja Virpi Heinonen
Pullakirkon plokikirja 