En tiedä ollenkaan,
kuinka sanoitusta
käytetään.
Tätä runoa sanoitetaan
ja musisoinnutusta
RÄPÄTÄÄN!
Ällikällä Teidät lyödään.
Töitä tehdään
myöhään.
Se kyllä osataan.
Taivastellaan uudestaan,
kuinka nuotteja
käytetään.
Tullaan jälleen tajuamaan.
Aatetta taas liikutellaan,
kuinka soitetaan ja
sanoilla
RÄPÄTÄÄN?
-Armas Merisalmi-
unsplash.com/ Etienne Girardet
Unet huojuvat
valkeat koiranputkien harsot
tuoksuva yön kosketus
Etäällä keveät harsot
etäällä kimaltaa niittyjen kaste
Hehkuen leimahtaa liekkeihin
krassien tulilyhdyt
syttyivät tähtien kuvajaiset
viilentyviin vesiin.
Riitta Toivonoja: Viileiden vesien kirkkaat linnut (Dod-Books on Demand-kustannus, Helsinki 2019)
Riitta Toivonoja on kirjottanut seitsemän runokirjaa, joiden tuotolla tuetaan omaishoitajia.
Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin. Yksinäinenkin ihminen kaipaa ympärilleen yhteisöä. Työssäni olen havainnut, että tarvitsijoita on entistä enemmän. Miksi on näin?
Ruoka on asia mikä yhdistää ja aloittaa monesti hyvänkin keskustelun, samoin kuin myös sääilmiöt. Huonotuulinenkin ihminen rauhoittuu, kun saa maittavaa ruokaa syödäkseen ja vieläpä halvalla. Kuten esimerkiksi Varustamojen Waste & Feastin tarjoamaa lounasta, joka on monipuolista ja hyvää, kiitos ammattitaitoisten kokkien. Muitakin paikkoja edulliseen ruokailuun löytyy ympäri Helsinkiä varsinkin seurakuntien ylläpitämiä.
Leipäjonot vähenevät. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy. Talous heikkenee. Mistä apua? Seurakuntien moninainen diakoniatyö yrittää parhaansa pienillä resursseilla, mutta loppuu se vesikin kaivosta kantamalla.
Seurakunnat ovat sitoutuneet noudattamaan turvallisen tilan periaatteita, ja nämä ovat jokaisessa seurakunnan tilassa kyllä hyvin näköisällä ja luettavissa useammilla eri kielillä. Se luo kävijöille turvallisuuden tuntua, lisäksi henkilökunnan käytös kävijöitä kohtaan vielä korostaa tilan turvallisuutta. Kohdataan ihminen ihmisenä, kuunnellaan ja opastetaan.
Hyvää kesää ihan kaikille.
Petri Valkoma
diakonia-avustaja, kokemusasiantuntija sekä tuntisuntio
Sisäministeriö julkaisi maaliskuussa tiedotteen drooniuhan varalle. Sen jälkeen lehdistössä ja hyvinvointialueiden tiedotteissa on jaettu tarkempia ohjeita. Varautumisohjeet ovat helpohkot ja selkeät sellaiselle, jolla on koti tai käytettävissä oleva asunto. Asunnottoman tilanne on toinen.
Varustamossamme asioi henkilöitä, jotka majoittuvat metsissä oman fyysisen koskemattomuuden eli oman turvallisuutensa säilyttämisen takia. Hätämajoituspaikat ovat rauhattomia sellaiselle nukkujalle, jolla ei ole päihde- tai mielenterveysongelmia. Kun menee tarpeeksi kauas ihmisistä ja ihmisasutuksesta, saa olla rauhassa ja nukkua yönsä häiriöttä.
Moni hakeutuu metsään myös ihan siksi, että metsä ei tuomitse eikä katso kieroon, kantoipa ihminen omaisuuttaan milloin repussa tai rinkassa tai kahdessa muovikassissa. Ihmisten keskuudessa tilanne on usein toinen.
Kun drooniuhkatilanne tapahtui jokunen viikko sitten, kävijämme ottivat esille sen kysymyksen, mihin asunnoton hakeutuu turvaan, jos on keskellä metsää. Entä sitten, kun on kaupungissa eikä ole asuntoa, johon mennä?
Viranomaisohjeessa sanotaan:
Jos et pääse sisätiloihin,
– etsi mahdollisimman suojainen paikka, jossa olet seinien tai muiden esteiden suojaama.
– jos olet maastossa ja havaitset droonin, suojaudu mahdollisuuksien mukaan maanpinnan alapuolelle, esimerkiksi ojaan tai kuoppaan.
Keskellä metsää on harvemmin ojia. Kuoppiakaan ei ihan joka notkelmassa ole tarjolla. Asutuksen luo tai lähimmälle bussipysäkille voi olla kilometrejä käveltävänä. Turvaa ei siis ole välttämättä saatavilla lainkaan.
Aika usein tuntuu siltä, että olipa ohje mikä tahansa, se on tehty ”keskivertoihmistä” ajatellen, jolla on asunto, työ, perhe ja niiden välityksellä sekä turva että tukiverkosto. Asunnottomalla ei välttämättä ole mitään näistä. Minne hän siis hakeutuu?
Takaisin ihmisten ilmoille ja julkisiin rakennuksiin, jossa on ehkä turvassa drooni-iskuilta, mutta ei muilta ihmisiltä? Vai jääkö hän metsään omalla riskillä, jotta saa edes nukkua yöunensa ilman keskeytyksiä?
Tähän eivät viranomaisohjeet anna vastausta.
-diakoni Johanna
Blogiteksti on julkaistu ensimmäisen kerran 10.6.2026 Voit sä jeesaa -blogissa osoitteessa diakoniaa.net
Kuvalähde: Pixabay.com/Pexels
Vinkkinä, ei muuten liity sukupuoleen mitenkään. Mutta tästä lisää alempana!
Lähes jokaisella meistä on jonkinlainen käsitys diakoniasta, ainakin sen verran että tiedossa on kirkkomme tekevän sitä. Kyselytutkimuksista käy ilmi, että diakoniatyötä arvostetaan ja monelle syy kuulua kirkkoon. Mutta mitä diakonia oikein tarkoittaa?
Pullakirkon plokikirja 