Miksi äänestäisin seurakuntavaaleissa ?

Elämääni on kuulunut vuosikymmenten varrella kaikki normaalit monien kokemat tapahtumat: Nuoruuden villit vuodet, opiskelut, pitkät työsuhteet ja ura, perhe-elämä sekä nyt työttömyys ja uuden suunnan etsiminen. Kaikissa elämänvaiheissa olen ollut aktiivinen asioissa jotka vaikuttavat minun ja läheisteni elämään, huolehtinut lähiympäristöstäni sekä siihen liittyvistä tapahtumista. Äänestäminen kaikissa kunnallisissa ja valtiollisissa vaaleissa on ollut luonnollinen teko, vähin jonka olen velvoitettu tekemään. Ja tietysti kuulunut kirkkoon koska olen kiinnostunut myös vallitsevasta arvomaailmasta sekä muiden ja itseni hyvinvoinnista.

Mutta kirkollisissa vaaleissa en ole äänestänyt. Miksi? Siinäpä hyvä kysymys johon en osaa itsekään vastata. Kirkko ja lähin seurakunta on kuitenkin tukenut meitä kaikkina aikoina monin eri tavoin. Luonut ympärillemme hengellisen arvomaailman lisäksi jos jonkinlaisia toimia ja tapahtumia. Tarjolla on olleet jumalanpalvelukset, kasteet, ripit, häät ja hautajaiset. Kirkolliset juhlapyhät ja niiden toimitukset, kerhot, leirit, kahvitukset ja moninaiset tuet eri ihmisryhmille. Mitä, missä tiloissa ja miten on kai aina ollut jonkun päättäjäryhmän suunnittelema ja toteuttama.

Miten minä en koskaan ymmärtänyt vaikuttaa äänestämällä niihin asioihin? Seurakuntavaaleissa valitaan ensi sunnuntaina 18.11.2018 Seurakuntaneuvostot ja Yhteinen kirkkovaltuusto. Ne päättävät sen minuakin kiinnostavan läheisteni ja naapureitteni lähiympäristön kirkollisista toiminnoista sekä tapahtumista. Näitä asioita varten käytössä on myös valtava määrä taloudellisia resursseja sekä kiinteää omaisuutta. Kyllä kiinnostaa miten niitä käytetään. Sen vuoksi olen perehtynyt jo sivustoihin  https://www.seurakuntavaalit.fi/ josta löysin myös ehdokkaiden vaalikoneen. Oman ehdokkaani löysin, oletko sinä jo löytänyt ?

Ensi sunnuntaina käyn kirkossa, äänestämässä, ja juon kotona perinteiset vaalikahvit sekä nautin siitä että olen osallistunut. Vihdoinkin !

Ilkka

Hermannin vapaaehtoistyöntekijä

Seurakuntavaalit

 

Katto pään päällä, seinät ympärillä, yhteisö tukena

Olen asunut Helsingin Seurakuntayhtymän Erityisdiakonian Tukiasunnossa jo reilut kaksi vuotta. Palasin takaisin Helsinkiin v. 2016 pitkän poissaolon jälkeen, enkä osannut kuvitellakaan, millainen kaupunki minua olisi vastassa 15 vuoden vierittyä kalenterissa siitä, kun olin lähtenyt täältä pois. Minulla ei ollut palatessani mitään mukanani, ei omaisuutta, vain vaatteet päälläni, minua ei odottanut täällä palatessani kukaan, eikä minulla ollut edes paikkaa minne olisin mennyt.

Jatka lukemista ”Katto pään päällä, seinät ympärillä, yhteisö tukena”

Suurin suru on sanaton

Suurin suru on sanaton. Tuon värssyn olen kuullut hautajaisissa ja nähnyt kuolinilmoituksissa. Värssyn sisältö on alkanut näyttäytyä minulle toisenlaisena kuin aiemmin. Jos omasta surusta ei uskalla tai koe voivansa puhua, niin suru jää sanattomaksi, kipeäksi möykyksi sisimpään. Näin voi tapahtua, kun on yrittänyt kertoa omalle kohdalle osuneesta menetyksestä mutta joutunut kohtaamaan mykkyyttä, vältteleviä katseita tai jopa lausahduksen, että parempi, kun kuoli.

Jatka lukemista ”Suurin suru on sanaton”

Asunnottomien Yö 17.10

Kuten kansainvälisestikin, myös Hermannin diakoniatalolla vietettiin keskiviikkona 17.10 Asunnottomien Yö-tapahtumaa. Hermannin diakoniatalon arkeen kuuluu joka arkipäivä klo 9.10-13 auki oleva Cafe Hermanni, joka sisältää keskiviikkoisin ja perjantaisin myös diakoniaruokailun. Tämän lisäksi Hermannissa on myös päivittäinen peseytymis- sekä pyykinpesu mahdollisuus.

Jatka lukemista ”Asunnottomien Yö 17.10”