Olen viime aikoina pohtinut kutsumusta. Usein kutsumus ymmärretään elämäntehtäväksi, palavaksi tai jopa hartaaksi haluksi johonkin tehtävään tai ammattiin. Ihmisillä on hyvin erilaisia kokemuksia kutsumuksesta. Miten sinä ymmärrät kutsumuksen? Tunnetko sinä kutsumusta?
ADRA:n yhteisökeskus auttaa ja tukee alaikäisiä turvapaikanhakijoita Serbiassa
Serbia ja sen pääkaupunki Belgrad ovat toimineet tärkeinä kauttakulkupaikkoina Eurooppaan saapuneille pakolaisille ja siirtolaisille erityisesti viime vuosien aikana. Pelkästään vuonna 2015 Serbian läpi vaelsi yli 600 000 ihmistä. Heistä vain murto-osa asettui Serbiaan pysyvästi. Muuttoliikkeen ollessa intensiivisimmillään Serbiaan saapui päivittäin 5000−10 000 ihmistä, jotka yleensä viipyivät maassa vain muutamia päiviä. Kuluneella viikolla Suomessa ja Hermannin diakoniatalolla vieraili Serbian ADRA:n maajohtaja Igor Mitrovic kertomassa ADRA:n tekemästä työstä siirtolaisten kanssa. ADRA on adventtikirkon humanitaarinen avustusjärjestö, jolla on toimintaa yli 130 maassa eri puolilla maailmaa. Jatka lukemista ”ADRA:n yhteisökeskus auttaa ja tukee alaikäisiä turvapaikanhakijoita Serbiassa”
Niin kaunis, hauras ja hento
Katselen talven alussa ottamaani valokuvaa kuuran peittämästä kasvillisuudesta. Kukinnon piirteet ja värit kuultavat valkean kuuran läpi. Aistin hiljaisuuden, joka on läsnä, kun luonto on pysähtynyt kylmän kauden äärelle. Samalla tunnen vahvasti elämän läsnäolon. Kuuran alla kasvaa ja kehittyy jotakin, jota en näillä silmilläni näe. Luomakunta valmistautuu uuteen kasvuun ja kauneuteen hiljaisuudessa ja katseilta piilossa. Talven kylmyys ja pimeät päivät vain jähmettivät ulkoisen kuoren, eivät vieneet juuristosta sen elinvoimaa. Kasvi on vahva, mutta jäätyneen kuorensa vuoksi hyvin herkkä katkeamaan. Katselen jotakin, joka on niin kaunis, hauras ja hento.
Ei kultainen nuoruus jää unholaan
Kirkon tilastoinnissa on kohta ”elämän käännekohta”. En tiedä, mitä kaikkea tilaston suunnitelleet ovat ajatelleet sen pitävän sisällään. Sen tiedän, että 86-vuotiaan rakkaan äitini elämässä tapahtui elämän käännekohta helmikuun alussa, kun hän muutti senioritaloon. Äiti totesi, että kerran vielä on aloitettava alusta ja pari päivää uudessa kodissa oltuaan hän sanoi, että ihan hyvä koti tämä on. Toivon itselleni tuollaista asennetta ja luottamusta elämäni loppuun asti. Äiti on säilyttänyt vaikeuksista huolimatta myönteisen suhtautumisen elämään. Usko on kannatellut häntä läpi elämän mutta yhä enemmän myös kaikki se apu, mitä hän on erityisesti lähellä asuvalta veljeltäni saanut. Äidin paras ohjaa kaikkea avun hakemista, hänen puolestaan pidetään ääntä.
Ystävänpäivän merkitys
Meillä 14.2 vietettävän ystävänpäivän alkuperä ja perinne on pitkä ja hieman toisen tyyppinen kuin saatamme ajatella. Alkuperän tarinat hieman vaihtelevat ja johtavat muutamaan Pyhään Valentinukseen, molemmissa tapauksissa pappi suosi sotilaille avioitumista vaikka heidän koettiin olevan huonompia taistelijoita ajatellessaan liian paljon kotiin jääneitä rakastamiaan aviopuolisojaan. Myöhemmin vuonna 350 kristityt omistivat päivän pyhän Valentinuksen päiväksi ja perinne alkoi vuosisatojen saatossa vahvistua romanttisen rakkauden osoituksen päiväksi etenkin Englannissa ja Ranskassa jo 1300-luvulta saakka. Euroopassa jopa uskottiin että linnut valitsivat itselleen parin juurin Valentinuksen päivänä.
