Diakonia ja lähimmäinen

Jokunen kuukausi sitten lopetin päihde- ja mielenterveysammattitutkinnon harjoittelun osan Hermannin diakoniatalolla. Harjoittelun jälkeen olen nyt suorittamassa toista harjoittelua mielenterveyskuntoutujien parissa ja käynyt muutamassa työhaastattelussa kirkon virkaan ja Seinäjoella piispaa tapaamassa. Harjoittelujakso Hermannissa kulkee kuitenkin jatkuvasti mukana, minne sitten menenkin – niin paljon elämästä ja kirkon työstä se minulle opetti.

Jatka lukemista ”Diakonia ja lähimmäinen”

Keskinkertainen riittää

Pari vuotta sitten tein havainnon. Joistain tutuista ihmisistä oli tullut suorittajia. Suorittamisesta on puhuttu jo jonkin aikaa. On kuitenkin pysäyttävää huomata tuttujen ihmisten olevan näitä suorittajia. Asenne on muuttunut. Enää ei riitä lenkkeily, vaan puolimaraton on päästävä parempaan aikaan kuin vuosi sitten. Töissä tai koulussa ei riitä, että osaa asiansa, pitää olla innovatiivinen. Kotiruoka pitää maistua samalta kuin ravintolassa ja jokainen loma on oltava uusi ja ihmeellinen elämys.

Jatka lukemista ”Keskinkertainen riittää”

Pääsiäistervehdys Vantaalta

Kevät herää vähitellen eloon. Valo lisääntyy. On pääsiäisen aika ja kirkkovuoden suuri juhla. Joitakin sanapareja nousee mieleen pääsiäistä ajatellessa. Pimeys ja valo, suru, hämmennys ja ilo, kuolema ja ylösnousemus, loppu ja uusi alku.

Pitkäperjantaina olemme kuoleman ja surun äärellä. Jeesuksen ristinkuolema herätti hänen seuraajissaan ja läheisissään hämmennystä ja suurta surua. Tuli pimeys.

Jatka lukemista ”Pääsiäistervehdys Vantaalta”

Leiriläisen kokemus Hermannin diakonialeiriltä 31.3. – 5.4.2019

Vielä viikko ennen leiriä olin epäilevällä mielellä. Elämäntilanteeni oli ollut vaikea. Fiilis oli surkea: Riitänkö minä, olenko huonoa seuraa, entä jos en jaksa osallistua toimintaan, mitä tapahtuu, jos jään sängyn pohjalle? Minkälainen minun pitää olla jos ja kun osallistun leirin aktiviteetteihin?

Jatka lukemista ”Leiriläisen kokemus Hermannin diakonialeiriltä 31.3. – 5.4.2019”