Viime vuonna asunnottomuus kasvoi Suomessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Helsinkiläisenä diakonina mietin: muutettiinko Helsinkiin työn vai asunnon perässä? Edelleen muuttoliike suuntaa kohti etelää ja pääkaupunkia jättäen erityisesti Itä -ja Pohjois-Suomen kaupungit vanhusvoittoisiksi. Helsingissä on elokuussa ylitetty 700 000 asukkaan raja- uutinen ilahdutti ja mietitytti samalla kertaa. Asunnottomuus kasvaa valitettavasti edelleen ja tilastot kertovat, että noin tuhat helsinkiläistä on vailla asuntoa. Asunnoton voi olla nuori aikuinen tai eläkkeellä oleva ikäihminen. Asunnottomuus voi pahimmillaan koskettaa myös lapsiperhettä, vaikka juuri tilastot kertovat, ettei kaupungistamme löydy niitä yhden yhtä! Kun puhumme kodittomuudesta, mieleen tulee helposti ihminen, jolla ei ole asuntoa. Kodittomuus on kuitenkin paljon muutakin kuin neljä seinää ja osoite. Koditon voi olla ihminen, jolla on asunto mutta ei paikkaa, jossa tuntisi olevansa turvassa, hyväksytty ja tervetullut. Siksi kysymys siitä, voiko koditon löytää kodin kirkosta, on paljon syvempi kuin kysymys siitä, voiko kirkko tarjota kerran vuodessa yösijan.
Jatka lukemista ”Löytääkö koditon kirkosta kodin?”Tekijä: Vieraileva kirjoittaja
Armas Merisalmi: Ajan merkitys
En tiedä ollenkaan,
kuinka sanoitusta
käytetään.
Tätä runoa sanoitetaan
ja musisoinnutusta
RÄPÄTÄÄN!
Ällikällä Teidät lyödään.
Töitä tehdään
myöhään.
Se kyllä osataan.
Taivastellaan uudestaan,
kuinka nuotteja
käytetään.
Tullaan jälleen tajuamaan.
Aatetta taas liikutellaan,
kuinka soitetaan ja
sanoilla
RÄPÄTÄÄN?
-Armas Merisalmi-

unsplash.com/ Etienne Girardet
Riitta Toivonoja: Viileiden vesien kirkkaat linnut
Unet huojuvat
valkeat koiranputkien harsot
tuoksuva yön kosketus
Etäällä keveät harsot
etäällä kimaltaa niittyjen kaste
Hehkuen leimahtaa liekkeihin
krassien tulilyhdyt
syttyivät tähtien kuvajaiset
viilentyviin vesiin.
Riitta Toivonoja: Viileiden vesien kirkkaat linnut (Dod-Books on Demand-kustannus, Helsinki 2019)
Riitta Toivonoja on kirjottanut seitsemän runokirjaa, joiden tuotolla tuetaan omaishoitajia.

Turvallinen tila/yhteisö
Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin. Yksinäinenkin ihminen kaipaa ympärilleen yhteisöä. Työssäni olen havainnut, että tarvitsijoita on entistä enemmän. Miksi on näin?
Ruoka on asia mikä yhdistää ja aloittaa monesti hyvänkin keskustelun, samoin kuin myös sääilmiöt. Huonotuulinenkin ihminen rauhoittuu, kun saa maittavaa ruokaa syödäkseen ja vieläpä halvalla. Kuten esimerkiksi Varustamojen Waste & Feastin tarjoamaa lounasta, joka on monipuolista ja hyvää, kiitos ammattitaitoisten kokkien. Muitakin paikkoja edulliseen ruokailuun löytyy ympäri Helsinkiä varsinkin seurakuntien ylläpitämiä.
Leipäjonot vähenevät. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy. Talous heikkenee. Mistä apua? Seurakuntien moninainen diakoniatyö yrittää parhaansa pienillä resursseilla, mutta loppuu se vesikin kaivosta kantamalla.
Seurakunnat ovat sitoutuneet noudattamaan turvallisen tilan periaatteita, ja nämä ovat jokaisessa seurakunnan tilassa kyllä hyvin näköisällä ja luettavissa useammilla eri kielillä. Se luo kävijöille turvallisuuden tuntua, lisäksi henkilökunnan käytös kävijöitä kohtaan vielä korostaa tilan turvallisuutta. Kohdataan ihminen ihmisenä, kuunnellaan ja opastetaan.
Hyvää kesää ihan kaikille.
Petri Valkoma
diakonia-avustaja, kokemusasiantuntija sekä tuntisuntio
