Kuulin tällä viikolla, kun eräs mies kertoi tarinan uskoon tulostaan. Hän oli ollut vankilassa, kun oli yllättäen kokenut Jumalan lähestyvän häntä. Jumalan läsnäolo oli aiheuttanut kamalaa tuskaa, koska se sai hänessä aikaan hirveää synnintuntoa. Hän kertoi ihmetelleensä, että onko Jumala vahingossa erehtynyt sellistä, kun lähestyy häntä, jossa ei ole mitään hyvää. No, Jumala ei ollut erehtynyt sellistä, vaan Jeesus todellakin tuli tämän miehen elämään, armahti ja kutsui seuraamaan itseään. Mies on nyt Hänen todistajansa.

Jumala ei erehtynyt silloinkaan kun valitsi apostolinsa. Vajavaisista, heikoista ja syntisistä Hän kokosi joukkonsa, jonka lähetti julistamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan. Apostoleilla oli aivan erityinen tehtävä luoda perusta koko maailmanlaajuiselle seurakunnalle ja tuoda kansoille se Jumalan ilmoitus, jonka me saamme Raamatusta lukea. Miksi Hän sitten valitsi vajavaisia ihmisiä? No, ensinnäkin siksi, että muunlaisia ei olekaan, mutta myös siksi, että nämä todistivat Jeesuksesta, eivät itsestään ja he toimivat Pyhän hengen voimassa ja johdatuksessa, eivät omassa voimassaan tai omien suunnitelmiensa mukaan. Heille oli tärkeää ymmärtää oma heikkoutensa ja kyvyttömyytensä toteuttaa itse Jumalan tahtoa. Omassa voimassa toimiessaan Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa, kun tämä eli vaikeimpia hetkiään. Myös Paavali oli saanut ymmärtää oman viheliäisyytensä ja tiesi, että Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Jumala ei erehtynyt eikä epäonnistunut, vaikka meidän inhimillisen ajattelumme mukaan apostoleille kävi huonosti, niin kuin Jeesuksellekin. Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta, emmekä me pysty arvioimaan elämämme olosuhteita Jumalan valtakunnan näkökulmasta. Kaikki taitaa olla päinvastoin kuin tässä maailmassa ajatellaan.

Vain yksin armosta, Jeesuksen sovitustyön tähden me olemme saaneet tulla Jumalan lapsiksi ja osallisiksi Taivaan valtakunnasta. Totuus ei ole löytynyt meidän omasta sisimmästämme, eikä Pyhä henki ole meidän sydämemme ääni. Me kaikki olemme itsessämme läpikotaisin syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla. Pelastus on tullut meidän ulkopuoleltamme ja ilman sitä me olisimme täysin osattomia Jumalan valtakunnasta. Nyt me olemme vielä maailmassa, mutta emme enää elä maailmasta, vaan saamme ammentaa iankaikkisuuden lähteestä, kun olemme päässeet yhteyteen Jumalan kanssa.

Jumala on kutsunut myös kaikki kristityt, siis Kristuksesta osallisiksi tulleet todistajikseen ja palvelijoikseen julistamaan evankeliumia niille, jotka eivät vielä tässä yhteydessä ole. Kun ihminen on saanut uskon lahjan, siitä yleensä seuraakin se, että hän haluaa palvella Jumalaa, haluaa täyttää Hänen tahtonsa ja haluaa johdattaa muutkin Jeesuksen luo. Me emme pysty sitäkään tekemään ilman Häntä, ilman Jeesusta. Kristittynä oleminen ja eläminen ei ole oppi, ajatus, mielipide tai tunne. Se on yhteys Hänen kanssaan ja sitä yhteyttä meidän tulee vaalia ja siitä käsin elää. Jeesus sanoi ”rukoilkaa lakkaamatta”. Vaikka me tekisimme kuinka paljon hyviä tekoja, puhuisimme kauniita sanoja, tai vaikka puhuisimme Jumalasta, mutta olematta yhteydessä Häneen, ei se pelasta yhtään sielua. Mutta kun huudamme Hänen puoleensa hukkuvien sielujen tähden ja polvistumme heidän kanssaan Herran eteen, jo alkaa tapahtua. Silloin kahleita katkeaa ja sieluja pelastuu.

Evankeliumitekstissä Pietari oli jo itse tehnyt työtä koko yön saamatta saalista, mutta kun hän vielä laski verkot Jeesuksen lähettämänä, tapahtui ihme, joka sai Pietarin lankeamaan Jeesuksen jalkoihin ja seuraamaan Häntä. Hänestä tuli sitten ihmisten kalastaja, Jeesuksen kutsuma ja lähettämä.

Me tai kukaan muukaan ihminen ei siis pysty tekemään Jumalan tahtoa. Me voimme vain kääntyä Jumalan puoleen, hakeutua Hänen yhteyteensä ja pysyä siinä. Vain jos olemme Hänen yhteydessään, Hän voi vaikuttaa niin, että Hänen tahtonsa tapahtuu meissä. Silloin siis Kristus elää meissä ja Hän voi vaikuttaa kauttamme muihin ihmisiin. Siis Hän tekee sen. Me voimme siis vain pysyä siinä yhteydessä. Jeesus sanoi, ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.”

Saamme vaalia tätä yhteyttä rukoilemalla, etsimällä Häntä, lukemalla Raamattua, kokoontumalla muiden kristittyjen kanssa yhteen Jeesuksen nimessä ja nauttimalla ehtoollista. Tämä yhteys on meille kalliisti hankittu. Se, että Jeesus on uhrattu meidän syntiemme tähden Golgatalla, ei ole kevyt asia, vaan Pyhä, meidän tulee kunnioittaa sitä ja olla kiitollisia siitä. Me emme voi sanella Hänelle mitä Hänen tulee tehdä tai kevyesti tilailla Häneltä jotain, kuin automaatista. Hän ei ole meidän apurimme. Emme myöskään voi palvella Häntä omine touhuinemme.

Marttahan kuvitteli voivansa palvella Jeesusta ahkeroimalla tarjoilujen kanssa. Maria taas pysyi Jeesuksen läheisyydessä ja kuunteli Häntä. Meidän pitää muistaa, että suhteessa Jeesukseen, me olemme vastaanottajia. Me saamme Häneltä, eikä toisin päin. Me palvelemme Häntä välittämällä Hänen sanomaansa maailmalle, Hänen lähettämänään, siunaamanaan, varustamanaan ja Hänen voimassaan. Silloin me toimimme Hänen nimissään ja silloin myös täyttyy Jeesuksen lupaus siitä, että mitä tahansa te pyydätte minun nimessäni, sen te saatte. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte ja te saatte sen. Silloin me saamme tuoda Jumalan valtakuntaa maan päälle. Mitä tahansa teemmekin, tehkäämme se polvistuen ensin Hänen eteensä anoen ja rukoillen Hänen tahtoaan, siunaustaan ja johdatustaan. Rukoile ja työtä tee, siinä järjestyksessä.

Uskallammeko sanoa Jumalalle, että tapahtukoon sinun tahtosi? Mitä silloin tapahtuu? Mitä tarkoittaa, että meidän tulee luopua ihan kaikesta, jopa omasta elämästämme jos tahdomme seurata Jeesusta.

Me saamme varmasti luottaa siihen, että koko maailmankaikkeuden luoja, jolla on kaikki valta ja voima, tietää varmasti parhaiten kaiken. Hän on antanut meille oman tahdon, joka on aiheuttanut meille kirouksen. Koko maailma kärsii ihmisen valinnoista. Itsekin muistan hyvin montakin sellaista tilannetta, joissa en ole halunnut sanoa, että tapahtukoon sinun tahtosi. Ne ovat aina olleet tilanteita, joissa olen tehnyt kohtalokkaita virheitä, joista olen joutunut kärsimään kovasti.

Parasta mitä voimme tehdä, on sanoa, että tapahtukoon Jumala sinun tahtosi. Se on ihan varmasti parempi tahto, kuin meidän omamme voisi ikinä olla. Sitä on usko ja luottamus Jumalaan, että myöntää oman tilansa ja kyvyttömyytensä tehdä oikein ja luovuttaa päätösvallan Jumalalle. Me voimme tuoda kaiken, itsemme, läheisemme, työmme, tulevaisuutemme, virheemme, pahat tekomme, ilomme, surumme, pettymyksemme, heikkoutemme ja koko elämämme Jumalan eteen ja sanoa tapahtukoon sinun tahtosi kaikessa, ei minun. Sitä on kaikesta luopuminen, kaiken tuominen Jumalalle. Joudumme elämään tätä elämää ja tekemään monenlaisia valintoja ja päätöksiä, mutta saamme rukoilla niihin viisautta ja johdatusta ja vielä päätöksen tehtyämmekin jättää se Jumalalle sanoen, että en ole varma, oliko päätökseni oikea, mutta tapahtukoon sinun tahtosi, tulkoon sinun valtakuntasi, ei minun. Tulemme monesti tekemään myös virheitä, mutta jos vilpittömin sydämin etsimme Jumalan tahtoa, Hän tietää sen ja on meille armollinen. Silloin Jumala voi kääntää virheemmekin voitoksi. Saamme luottaa todellakin siihen, että Jumalan tahto on paras mahdollinen, näyttipä miltä näytti ja tuntuipa miltä tuntui.

Antakaamme siis rohkeasti elämämme Jumalan käyttöön.

Isä, tapahtukoon sinun tahtosi! Jeesuksen nimessä tätä pyydän! Aamen.

 

Jaana Kekkonen

Diakoniatyöntekijä