Miksi äänestäisin seurakuntavaaleissa ?

Elämääni on kuulunut vuosikymmenten varrella kaikki normaalit monien kokemat tapahtumat: Nuoruuden villit vuodet, opiskelut, pitkät työsuhteet ja ura, perhe-elämä sekä nyt työttömyys ja uuden suunnan etsiminen. Kaikissa elämänvaiheissa olen ollut aktiivinen asioissa jotka vaikuttavat minun ja läheisteni elämään, huolehtinut lähiympäristöstäni sekä siihen liittyvistä tapahtumista. Äänestäminen kaikissa kunnallisissa ja valtiollisissa vaaleissa on ollut luonnollinen teko, vähin jonka olen velvoitettu tekemään. Ja tietysti kuulunut kirkkoon koska olen kiinnostunut myös vallitsevasta arvomaailmasta sekä muiden ja itseni hyvinvoinnista.

Jatka lukemista ”Miksi äänestäisin seurakuntavaaleissa ?”

Katto pään päällä, seinät ympärillä, yhteisö tukena

Olen asunut Helsingin Seurakuntayhtymän Erityisdiakonian Tukiasunnossa jo reilut kaksi vuotta. Palasin takaisin Helsinkiin v. 2016 pitkän poissaolon jälkeen, enkä osannut kuvitellakaan, millainen kaupunki minua olisi vastassa 15 vuoden vierittyä kalenterissa siitä, kun olin lähtenyt täältä pois. Minulla ei ollut palatessani mitään mukanani, ei omaisuutta, vain vaatteet päälläni, minua ei odottanut täällä palatessani kukaan, eikä minulla ollut edes paikkaa minne olisin mennyt.

Jatka lukemista ”Katto pään päällä, seinät ympärillä, yhteisö tukena”

Suurin suru on sanaton

Suurin suru on sanaton. Tuon värssyn olen kuullut hautajaisissa ja nähnyt kuolinilmoituksissa. Värssyn sisältö on alkanut näyttäytyä minulle toisenlaisena kuin aiemmin. Jos omasta surusta ei uskalla tai koe voivansa puhua, niin suru jää sanattomaksi, kipeäksi möykyksi sisimpään. Näin voi tapahtua, kun on yrittänyt kertoa omalle kohdalle osuneesta menetyksestä mutta joutunut kohtaamaan mykkyyttä, vältteleviä katseita tai jopa lausahduksen, että parempi, kun kuoli.

Jatka lukemista ”Suurin suru on sanaton”