Murrosikäisen mietteitä lähdön kynnyksellä

Kun kaikesta alkaa olla kymmeniä vuosia, niin ymmärtää, että on tullut aika lähteä. Haikeus – se tunne – kun jotain on jätettävä taakse, jotta uutta voi tulla tilalle. Haikeus on ollut osa minua viime keväästä lähtien, kun tein päätökseni eläkkeelle jäämisestä. Itseni tuntien tiedän, että tarvitsen pitkät hyvästit. Tarvitsen kasvurauhan tässäkin murrosiässä.

Jatka lukemista ”Murrosikäisen mietteitä lähdön kynnyksellä”

Advertisement

Aleksis Kiven ja Maailman mielenterveyspäivä 10.10.

Heponiemin-syksyinen kuja

Vietämme Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää sekä maailman mielenterveyspäivää. Mielen ongelmat ovat olleet ja ovat osa monen kirjailijan, niin Aleksis Kivenkin, elämää. Aikanaan lapseni oli koulussa ”hyvä kynästään” mutta opettaja totesi että kirjailijaksi ryhtyäkseen hänellä ei ollut riittävän vaikeaa.

Jatka lukemista ”Aleksis Kiven ja Maailman mielenterveyspäivä 10.10.”

Ei kultainen nuoruus jää unholaan

Kirkon tilastoinnissa on kohta ”elämän käännekohta”. En tiedä, mitä kaikkea tilaston suunnitelleet ovat ajatelleet sen pitävän sisällään. Sen tiedän, että 86-vuotiaan rakkaan äitini elämässä tapahtui elämän käännekohta helmikuun alussa, kun hän muutti senioritaloon. Äiti totesi, että kerran vielä on aloitettava alusta ja pari päivää uudessa kodissa oltuaan hän sanoi, että ihan hyvä koti tämä on. Toivon itselleni tuollaista asennetta ja luottamusta elämäni loppuun asti. Äiti on säilyttänyt vaikeuksista huolimatta myönteisen suhtautumisen elämään. Usko on kannatellut häntä läpi elämän mutta yhä enemmän myös kaikki se apu, mitä hän on erityisesti lähellä asuvalta veljeltäni saanut. Äidin paras ohjaa kaikkea avun hakemista, hänen puolestaan pidetään ääntä.

Blogikuva vanhuus 2

Jatka lukemista ”Ei kultainen nuoruus jää unholaan”