Mikä koulutettu kokemusasiantuntija?

Heippa, olen Nina/Ninski 29-vuotias koulutettu kokemusasiantuntija.

Olen muutaman kerran saanut kysymyksen, että mikä ihmeen kokemusasiantuntija. Miksi kokemusasiantuntijaksi täytyy kouluttautua? Todella hyviä kysymyksiä. Jokaisella meistähän on varmasti jostain asiasta kokemusta ja voisimme kutsua itseämme sen aihepiirin kokemusasiantuntijaksi, mutta kokemusasiantuntijakoulutus koostuu tietyistä elementeistä ja oma kokemus, on yksi pieni osa kokonaisuutta.

Kaivoin kaapista vihkoni, johon olin tehnyt koulutuksen ajalta muistiinpanoja. Olemme käsitelleet esimerkiksi sitä, mitä on kokemusasiantuntijuus. No sehän on ammatillisen ja tieteellisen tiedon rinnalla kulkemista, palveluiden kehittämistä, ryhmien vetämistä, puhetilaisuuksia, yrittäjyyttä ja niin edespäin. Perehdyimme mielenterveys ja päihdetyön palvelujärjestelmään, ennaltaehkäiseviin, korjaaviin ja kuntouttaviin palveluihin. Sivuutimme lakipykäliä ja saimme lisäksi esiintymiskoulutusta mahdollisia puhetilaisuuksia varten. Olen itse esimerkiksi ollut mukana webinaareissa kertomassa omaa elämäntarinaani ja ollut osana päihteisiin liittyvässä dokumentissa. Teen näitä keikkoja kevyt yrittäjänä.

Harjoittelimme koulutuksessa kuvitteellisia asiakastilanteita ja teimme retken Kellokosken sairaalamuseoon, jossa saimme tutustua mielenterveyshoidon historiaan. Yksi iso koulutuksen osa-alueista oli toipumisorientaatio ja sen ymmärtäminen ja miten tukea ihmistä toipumisessa. Toipumisorientaation tavoitteita ovat omien voimavarojen löytyminen, osallisuuden lisääntyminen omassa elinympäristössä, elämän merkityksellisyyden kokeminen ja toiveikkuuden ylläpitäminen. Toipuminen ei ole lineaarista, vaan takapakkeja voi tulla.

Jatka lukemista ”Mikä koulutettu kokemusasiantuntija?”

Oi, jospa kerran sinne satumaahan käydä vois?

Kun olin aivan pieni tyttö, ukkini pyysi aina minua hakemaan vaatehuoneen hyllyltä pienen Sinisen laulukirjan. Se oli hyllyllä himoitsemieni Ranskanpastillien vieressä. Sinisen laulukirjan kanssa, samalla pastilleja ruinaten, kiipesin ukin syliin keinutuoliin. Ukki lauloi minulle lauluja tuosta pienestä sinisestä kirjasta, vähitellen opin itsekin niitä ulkoa ja niin me lauloimme yhdessä, ja voi kuinka minä rakastin noita yhteisiä hetkiä aivan sydämeni pohjasta. Tuolta ajalta onkin mieleeni piirtynyt lukuisa määrä erilaisia vanhoja hengellisiä lauluja.  

Jatka lukemista ”Oi, jospa kerran sinne satumaahan käydä vois?”