Vihapuheesta myötätuntoon – näkökulmia suomalaiseen yhteiskuntaan

 

Yhteiskunnallinen ilmapiiri Suomessa on viime vuosina ilmentänyt monenlaista kuohuntaa, eriarvoistumis- ja polarisaatiokehitystä. Polarisoituneen keskustelun äärimmäisimpiä muotoja on vihapuhe. Katsomusten joulukuun alussa järjestämä yhteinen Vihapuheesta myötätuntoon -seminaaritapahtuma pyrki tarjoamaan näkökulmia vihapuheeseen ilmiönä, dialogiin, sovitteluun ja vuorovaikutukseen. Vastapainoa vihapuheelle haettiin myötätunnosta.

Seminaaripäivässä vallitsi mukava tunnelma ja tauoilla iloinen puheensorina. Tärkeä teema innosti keskustelemaan ja kertomaan omista kokemuksista. Myötätuntoisempi ja inklusiivisempi yhteiskunta sai puheenvuoroissa selkeästi nostetta. Kokosin seminaarissa puheenvuoroja käyttäneiltä monenlaisia ajatuksia vuorovaikutuksen edistämiseksi sen eri tasoilla. Tapahtuma oli historiallinen, sillä sen järjestäjinä toimivat ensi kertaa itsenäisesti yhdessä kaikki katsomukset.

Merkittävänä pidin Opetushallituksen opetusneuvoksen Paula Mattilan puheenvuoroa, jossa pohdittiin vuorovaikutustaitojen ja sovittelun jalkauttamista koulujen opetukseen yhä enenevässä määrin. Haasteena kehitykselle ovat yksilölliset tavat soveltaa, ymmärtää ja toteuttaa näitä taitoja osana opetussuunnitelmaa. Myös koti mainittiin hyvin tärkeänä ympäristönä asennekasvatuksen kannalta. Tätä asiaa seminaarissa valotti käytännön esimerkein työelämä- ja uravalmentaja Yvonne Westerlund, joka on myös USKOT-foorumin hallituksen jäsen. Vihapuheeseen puuttumista poliisin näkökulmasta tarkastellut ylikomisario Jari Taponen totesi vihapuheeseen puuttumisella ja sananvapauteen liittyvällä pohdinnalla olevan merkitystä vähemmistöjä suojeltaessa. Hän lisäsi, että vihapuheen taustalta löytyy usein sitä puhuvan pelko.

Sosiaalidemokraattien kansanedustaja Hussein Al-Taee toi esille kommenteissaan ratkaisujen tarjoamisen osana dialogitaitoja. Mielestäni jokainen voikin omakohtaisesti pohtia sitä, miten eri näkökulmista asiaa tarkastelevien henkilöiden vuorovaikutukseen vaikuttaa se, että käsillä olevaan tilanteeseen lähtökohtaisesti tarjotaan ratkaisua ja näin ollen välitetään toiselle osapuolelle viesti halukkuudesta neuvotella. Kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen pohti kysymystä vihapuheesta Vuorisaarnan näkökulmasta. Viittauksia Vuorisaarnan vihaa, riitaa ja sovintoa käsitteleviin jakeisiin (Matt 5:21−26) kuulee ehkä harvemmin, mutta niiden viesti sovintoon pyrkimisestä on hyvin yksiselitteinen.

LogoDoveP_Fin_Swe_FullHD

Internetin ja sosiaalisen median avulla lietsottava viha puhutti tapahtumassa ja siihen puuttumiseen vaadittiin todellisia keinoja esimerkiksi julkaisemisen mahdollistavien foorumeiden aiempaa suuremmalla vastuuttamisella. Muillakin tavoin julkaisevat tahot ovat vastuussa siitä, mitä heidän kauttaan julkaistaan, onkin erinomaisen hyvä kysymys miksi verkossa tapahtuva viestiminen olisi eriarvoisessa asemassa. Erityisen painokkaasti asian puolesta otti kantaa Vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela. Perussuomalaisten kansanedustaja Veikko Vallin puolestaan piti jo olemassa olevaa lainsäädäntöä riittävänä välineenä vihapuheeseen puuttumisessa ja oli sitä mieltä, että asioista tulisi voida keskustella myös kovaäänisemmin, mutta ei kuitenkaan niin että ketään pyritään tietoisemmin loukkaamaan.

Mukaan ottamisen merkitystä pohti esityksessään moninaisuuden asiantuntija Sara Salmani ja se painui mieleeni ehkä kaikkein tärkeimpänä polarisaatiokehitystä ehkäisevänä ja sitä myös ratkaisevana tekijänä. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen ihmisarvon omaavana yksilönä osallistavat mukaan yhdenvertaisella tavalla. Keskusteluun ja sillanrakentamiseen pyrkivään kontekstiin on helpompaa päästä silloin, kun kaikki kokevat tulleensa huomioiduiksi yksilöinä, erilaisina, mutta samanarvoisina. Vapaa-ajattelijoiden liiton pääsihteerin Esa Ylikosken loppuyhteenvedon timanttisena viestinä oli yhdenvertaisuuden laaja-alaisempi huomioiminen lakeja sovellettaessa, sillä tässä on selvästi havaittavissa kapea-alaisuutta. Laki tai lainsäädäntö ei nimittäin itsessään välttämättä automaattisesti edistä yhdenvertaisuutta. Tämän vuoksi lakia soveltavan tahon tulisi huomioida Suomen perustuslakiin kirjatun yhdenvertaisuuden toteutuminen kaikissa käytännön konteksteissa. Yhdenvertaisuuden toteutuessa kaikki voivat saada kokemuksen mukaan ottamisesta ja huomioiduksi tulemisesta.

Tapahtuma nosti moniulotteisella tavalla keskiöön vuorovaikutuksen ja inklusiivisuuden merkityksen syrjäytymistä, syrjäyttämistä, uhkan kokemista ja pelkoa purkavina elementteinä. Työtä eriarvoistumiseen puuttumiseksi, yhteisöllisyyden tukemiseksi ja yhteiskunnan harmonian lisäämiseksi on tehtävä vielä paljon. On erittäin hienoa, että myös katsomukset ovat nostaneet esille halukkuutensa sitoutua tähän yhteiskunnalliseen prosessiin.

Kirjoittaja Nora Repo-Saeed on uskontotieteen tohtori ja erityisdiakonian Ristin suojassa -diakoniaprojektin työntekijä.

Seminaarin tallenne on katsottavissa täältä: https://www.youtube.com/playlist?list=PL6eb27DpvbbycPV8lJjaw7lqsTahn_GFS

Aiheesta voi lukea lisää Kirkon ja kaupungin artikkelista: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-viha-estaa-meita-nakemasta-itsemme-ulkopuolelle-uskonnot-uskonnottomat-poliisi-ja-kansanedustajat-etsivat-ratkaisuja-vihapuheeseen#5321032d

ja Suomen Uutisten artikkelista: https://www.suomenuutiset.fi/veikko-vallin-vihapuheesta-leikkiin-lahtee-pitaa-myos-kestaa/

 

 

 

 

 

 

Hetki pois arjesta…

thumbnail_IMG_20191202_124828-EFFECTS

Arki on monelle kiireistä aikaa, on velvollisuuksia ja on asioita hoidettavana. On töitä, perhe, koti ja joka paikkaan pitää keretä, jokaisella on omat menonsa ja huolensa. Jopa tärkeiden ihmisten tapaaminen tuntuu joskus kiireeltä, kerkeänkö tapaamaan? Kalenteria tarkistellaan päivittäin menoista. Vai havahtuuko siihen, että ei ole tavannut ketään viikkoihin. Minunkin arkeni on usein kiireistä, eikä pelkästään arki, vaan myös viikonloput. Aina tuntuu olevan kiirettä, tarvetta johonkin tai jollekin. Viimeiset 3 vuotta on itselläni mennyt opiskelun, työn ja perheen pyörityksessä. Koen ja luulen tietäväni mitä kiire on ja miltä se tuntuu. Se, kun kellosta loppuu tunnit liian nopeaan ja vuorokaudet vaihtuu lähes huomaamatta ja kesästä on tullut talvi.

Jatka lukemista ”Hetki pois arjesta…”

Ihmeellinen Islanti

Keskiviikkona lähdettiin reissuun kello 15.25 ja perillä oltiin jo kello 16.00. Puolen tunnin lento siis, aikaero oli kolme tuntia. Turistit viedään Blue Lagoon nimiseen paikkaan matkan pölyjä huuhtomaan. Vesi oli ihmeellisen sinertävää ja erityisen mineraalipitoista. 38 ja 42 asteen välillä lämpötilä. Kuumaa vettä pulppusi koko ajan lisää. Olimme kivikon keskellä, taivas kattona. Vesi parantaa kuulemma useita vaivoja. Kolme saunaa on turistien iloksi, kokemuksia nekin. Kotomaassa on paremmat saunat. Reykjavikiin ajettiin pimeän, asumattoman seudun halki.

Jatka lukemista ”Ihmeellinen Islanti”