MONIKANSALLINEN YRITYS
Kerran viljelysmaiden lähettyville rakennettiin virvoitusjuomatehdas.
Se toi töitä osalle väestä, toi vaurautta maanosaan. Maattomat olivat iloisia työpaikoistaan.
Niin vaurastui maakunta. Viljelijät viljelivät, maattomat ostivat tavaroita ja heidän
lapset saivat uusia leikkikaluja.
Meillä on tehdas, moni iloitsi.
Juhlittiin, naurettiin, elettiin kuin viimeistä päivää…
Sitten eräänä vuonna ei vilja enään kasvanut. Kaivot alkoivat kuivua, pohjavedet laskivat.
Katovuodet iskivät hampaansa kuivaan maahan. Tehdaskin oli muuttanut, lähtenyt etsimään uusia maita.
Missä kaikki vetemme on? kysyi tyttö äidiltään.
Ne on päätyneet limsapulloihin ympäri maailmaa.
OMAHYVÄINEN
Olen omahyväinen, en anna muille mitään.
Silti joudun maksumieheksi yhteiskunnalle, veroja kun
riistävät vielä minulta.
Nousukauden vallitessa hyödynnän kaiken, keinottelen ja porskuttelen.
Laman aikaan vien köyhiltä tuhkatkin pesästä. Perintäbisnes kovine
korkoineen on parasta matematiikkaa. Olen omahyväinen.
KÖYHYYS
Köyhyys pistää minut kyykkyyn, että polvet rutisevat,
etääntyneenä sosiaalisesta verkostosta.
Katson vain muita alhaalta ylöspäin, nöyrästi häveten.
Ei ole lahjaa viedä ystäväni syntymäpäiville.
Kutsut olen välttänyt jo pitkään tekosyiden avulla.
Joulukin on monille vain kulutusjuhlan aikaa.
Kun kerron siittä muille, eivät he ymmärrä, nauravat
selkäni takana kuitenkin.
Minä epäluuloiseksi muuttunut köyhä.
Mutta sydämmeni on puhdas, omatuntoni kestää
päivänvalon, enkä työnnä käsiäni toisten taskuun.
Pullakirkon plokikirja 