MONIKANSALLINEN YRITYS

Kerran viljelysmaiden lähettyville rakennettiin virvoitusjuomatehdas.

Se toi töitä osalle väestä, toi vaurautta maanosaan. Maattomat olivat iloisia työpaikoistaan.

Niin vaurastui maakunta. Viljelijät viljelivät, maattomat ostivat tavaroita ja heidän

lapset saivat uusia leikkikaluja.

Meillä on tehdas, moni iloitsi.

Juhlittiin, naurettiin, elettiin kuin viimeistä päivää…

Sitten eräänä vuonna ei vilja enään kasvanut. Kaivot alkoivat kuivua, pohjavedet laskivat.

Katovuodet iskivät hampaansa kuivaan maahan. Tehdaskin oli muuttanut, lähtenyt etsimään uusia maita.

Missä kaikki vetemme on? kysyi tyttö äidiltään.

Ne on päätyneet limsapulloihin ympäri maailmaa.

OMAHYVÄINEN

Olen omahyväinen, en anna muille mitään.

Silti joudun maksumieheksi yhteiskunnalle, veroja kun

riistävät vielä minulta.

Nousukauden vallitessa hyödynnän kaiken, keinottelen ja porskuttelen.

Laman aikaan vien köyhiltä tuhkatkin pesästä. Perintäbisnes kovine

korkoineen on parasta matematiikkaa. Olen omahyväinen.

KÖYHYYS

Köyhyys pistää minut kyykkyyn, että polvet rutisevat,

etääntyneenä sosiaalisesta verkostosta.

Katson vain muita alhaalta ylöspäin, nöyrästi häveten.

Ei ole lahjaa viedä ystäväni syntymäpäiville.

Kutsut olen välttänyt jo pitkään tekosyiden avulla.

Joulukin on monille vain kulutusjuhlan aikaa.

Kun kerron siittä muille, eivät he ymmärrä, nauravat

selkäni takana kuitenkin.

Minä epäluuloiseksi muuttunut köyhä.

Mutta sydämmeni on puhdas, omatuntoni kestää

päivänvalon, enkä työnnä käsiäni toisten taskuun.