Unet huojuvat

valkeat koiranputkien harsot

tuoksuva yön kosketus

Etäällä keveät harsot

etäällä kimaltaa niittyjen kaste

Hehkuen leimahtaa liekkeihin

krassien tulilyhdyt

syttyivät tähtien kuvajaiset

viilentyviin vesiin.

Riitta Toivonoja: Viileiden vesien kirkkaat linnut (Dod-Books on Demand-kustannus, Helsinki 2019)

Riitta Toivonoja on kirjottanut seitsemän runokirjaa, joiden tuotolla tuetaan omaishoitajia.

Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin. Yksinäinenkin ihminen kaipaa ympärilleen yhteisöä. Työssäni olen havainnut, että tarvitsijoita on entistä enemmän. Miksi on näin?

Ruoka on asia mikä yhdistää ja aloittaa monesti hyvänkin keskustelun, samoin kuin myös sääilmiöt. Huonotuulinenkin ihminen rauhoittuu, kun saa maittavaa ruokaa syödäkseen ja vieläpä halvalla. Kuten esimerkiksi Varustamojen Waste & Feastin tarjoamaa lounasta, joka on monipuolista ja hyvää, kiitos ammattitaitoisten kokkien. Muitakin paikkoja edulliseen ruokailuun löytyy ympäri Helsinkiä varsinkin seurakuntien ylläpitämiä.

Leipäjonot vähenevät. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy. Talous heikkenee. Mistä apua? Seurakuntien moninainen diakoniatyö yrittää parhaansa pienillä resursseilla, mutta loppuu se vesikin kaivosta kantamalla.

Seurakunnat ovat sitoutuneet noudattamaan turvallisen tilan periaatteita, ja nämä ovat jokaisessa seurakunnan tilassa kyllä hyvin näköisällä ja luettavissa useammilla eri kielillä. Se luo kävijöille turvallisuuden tuntua, lisäksi henkilökunnan käytös kävijöitä kohtaan vielä korostaa tilan turvallisuutta. Kohdataan ihminen ihmisenä, kuunnellaan ja opastetaan.

Hyvää kesää ihan kaikille.

Petri Valkoma

diakonia-avustaja, kokemusasiantuntija sekä tuntisuntio