Keskiviikkona lähdettiin reissuun kello 15.25 ja perillä oltiin jo kello 16.00. Puolen tunnin lento siis, aikaero oli kolme tuntia. Turistit viedään Blue Lagoon nimiseen paikkaan matkan pölyjä huuhtomaan. Vesi oli ihmeellisen sinertävää ja erityisen mineraalipitoista. 38 ja 42 asteen välillä lämpötilä. Kuumaa vettä pulppusi koko ajan lisää. Olimme kivikon keskellä, taivas kattona. Vesi parantaa kuulemma useita vaivoja. Kolme saunaa on turistien iloksi, kokemuksia nekin. Kotomaassa on paremmat saunat. Reykjavikiin ajettiin pimeän, asumattoman seudun halki.

Reykjavikin kaupunkiin tutustuttiin torstaina. Ajeltiin kaupunki ristiin rastiin. Tuntemattoman virkamiehen patsas taisi tallentua kaikkien kameraan. Maan sisäisen liikenteen lentokenttä oli melkein keskellä kaupunkia. Lentäminen on harvaan asutussa maassa nopein tapa päästä maan toiseen laitaan.

Iltapäivällä tehtiin valasretki, valaat olivat olleet vain aamupäivällä esiintymistuulella, joten ihailimme maisemia mereltä käsin. Kyllä siellä on karua ja vuoristoista.

Teimme kaikki mahdolliset retket ja nopeina tyttöinä pääsimme etupenkkiin istumaan. Vesiputouksia on paljon, erään takaa saattoi kiertää ja ihmetellä pärskyntää. Erään vesiputouksen luona on 23 km reitin alku. Siellä on ainakin 30 muuta putousta. Musta laavaranta ja myrskylinnut nähtiin. Vesi on aina kylmää ja virtaus niin voimakas, ettei siellä voi uida. Auringonotto on myös tuntematon harrastus. Viileä ilman ala ei houkuttele. Käytiin myös katsomassa maauimalaa, halleja siellä ei juurikaan  ole. Kuvittelen jo kuinka ihanaa on lillua lämpimässä vedessä vesi- tai lumisateessa. Geysir tuli nähtyä. Hupaisaa kun vesi alkaa suihkuta ylös päin. Hetken se veti henkeä ja sitten oli seuraavan suihkun vuoro.

Hevosia ja lampaita oli paljon. Heinää siellä viljellään. Vilja tuodaan muualta kuten moni muukin ruokatavara. Heillä on kuumien lähteiden vuoksi edullinen energia, joten kasvihuone-viljely on mallillaan. Ajoimme kuivatulla suolla. Kaukana näkyi vuori, matkaa sinne oli 150 km. Mittasuhteita oli vaikea hahmottaa. Ratsastusta harrastavat nuoret tytöt ja keski-ikäiset miehet. Kuumien lähteiden höyry  väritti maisemaa. Lähteillä on oma tahto. Se voi yllättää perheen ja tulla keskelle olohuonetta.

Oppaana oli Fredrik, joka oli opiskellut Helsingin yliopistossa metsätaloutta. Teimme siis metsään retken. Ilahduin kun näin keittokatoksen ja kyselin jo makkaran perään. Meillä oli eväät mukana. Kuivattua koljaa, kissakalaa, valaan rasvaa, lakun makuista kotikaljaa, ja limua. Mielenkiintoisia makuja. Metsiköt olivat pieniä ja suomalaisittain niitä ei ollut olemassakaan. Siellä on sanonta ”jos eksyt metsään niin nouse seisomaan niin näet missä metsä loppuu.” Sään puolesta olisi voitu olla Helsingissä. Taisi jäädä paljon katsottavaa seuraavan kertaan.