Suurin suru on sanaton. Tuon värssyn olen kuullut hautajaisissa ja nähnyt kuolinilmoituksissa. Värssyn sisältö on alkanut näyttäytyä minulle toisenlaisena kuin aiemmin. Jos omasta surusta ei uskalla tai koe voivansa puhua, niin suru jää sanattomaksi, kipeäksi möykyksi sisimpään. Näin voi tapahtua, kun on yrittänyt kertoa omalle kohdalle osuneesta menetyksestä mutta joutunut kohtaamaan mykkyyttä, vältteleviä katseita tai jopa lausahduksen, että parempi, kun kuoli.
Tekijä: Virpi Liirus-Mäkelä
Ystävyyden salaisuus
”Ystävyys on kallein aarre, se ei sammu milloinkaan, toivon että mekin saamme pitää sen myös ainiaan.” Ensi syksynä tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun aloitin oppikoulun. Samalle luokalle tuli kolme muuta tyttöä, joiden kanssa ystävyys on säilynyt läpi vuosien. Tuon muistovärssyn sanat ovat tulleet meille todeksi.
Kun on tunteet
Muistatko, millaista oli tulla kirkon töihin? Millaisin odotuksin tulit ensimmäiseen työyhteisöösi? Itse ajattelin liittyväni kristittyjen yhteyteen, elämään todeksi diakoniatyössä kutsua, jonka koin saaneeni. Rakastan työtäni mutta työyhteisöissä on haasteita, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että olen työnohjaaja. Tämä kaikki tuli mieleeni, kun taas kuulin uudesta kirkon työntekijästä, joka pettyi työyhteisönsä henkilöristiriitoihin. Missä rakkaus? Missä armollisuus?
Paimennuskauden alkaessa
Kirjoitin saarnaa vappuaatoksi ja aiheena oli Jeesus, hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta. Millaisia paimenia me olemme toisillemme? Onko pelkkä sana paimentaa liikaa meille? Kuka haluaa tulla paimennetuksi? Jos ei halua tulla paimennetuksi, voiko toista paimentaa väkisin? Entä kaitseminen, olisiko se parempi ilmaisu? Elää tehtävään uskottuna tai antautuneena. Olisiko kaitsentaa helpompi ottaa vastaan? Ajatukseni kirmaisivat kuin vasikat kesälaitumille.
Mielensäpahoittajan uuden vuoden toimintasuunnitelma
Tiedän, että voin suunnitella elämääni mutta Jumala, Sinä säädät sen miten suunnitelmani toteutuvat. Tavoitteeni on, että vuoden 2017 lopussa voin kutsua itseäni entiseksi mielensäpahoittajaksi.
”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.” Kol. 2: 6–10
Jatka lukemista ”Mielensäpahoittajan uuden vuoden toimintasuunnitelma”
Pullakirkon plokikirja 