Diakoni

Jaana Kekkonen

 

Kuulin tällä viikolla, kun eräs mies kertoi tarinan uskoon tulostaan. Hän oli ollut vankilassa, kun oli yllättäen kokenut Jumalan lähestyvän häntä. Jumalan läsnäolo oli aiheuttanut kamalaa tuskaa, koska se sai hänessä aikaan hirveää synnintuntoa. Hän kertoi ihmetelleensä, että onko Jumala vahingossa erehtynyt sellistä, kun lähestyy häntä, jossa ei ole mitään hyvää. No, Jumala ei ollut erehtynyt sellistä, vaan Jeesus todellakin tuli tämän miehen elämään, armahti ja kutsui seuraamaan itseään. Mies on nyt Hänen todistajansa.

Jumala ei erehtynyt silloinkaan kun valitsi apostolinsa. Vajavaisista, heikoista ja syntisistä Hän kokosi joukkonsa, jonka lähetti julistamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan. Apostoleilla oli aivan erityinen tehtävä luoda perusta koko maailmanlaajuiselle seurakunnalle ja tuoda kansoille se Jumalan ilmoitus, jonka me saamme Raamatusta lukea. Miksi Hän sitten valitsi vajavaisia ihmisiä? No, ensinnäkin siksi, että muunlaisia ei olekaan, mutta myös siksi, että nämä todistivat Jeesuksesta, eivät itsestään ja he toimivat Pyhän hengen voimassa ja johdatuksessa, eivät omassa voimassaan tai omien suunnitelmiensa mukaan. Heille oli tärkeää ymmärtää oma heikkoutensa ja kyvyttömyytensä toteuttaa itse Jumalan tahtoa. Omassa voimassa toimiessaan Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa, kun tämä eli vaikeimpia hetkiään. Myös Paavali oli saanut ymmärtää oman viheliäisyytensä ja tiesi, että Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Jumala ei erehtynyt eikä epäonnistunut, vaikka meidän inhimillisen ajattelumme mukaan apostoleille kävi huonosti, niin kuin Jeesuksellekin. Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta, emmekä me pysty arvioimaan elämämme olosuhteita Jumalan valtakunnan näkökulmasta. Kaikki taitaa olla päinvastoin kuin tässä maailmassa ajatellaan.

Vain yksin armosta, Jeesuksen sovitustyön tähden me olemme saaneet tulla Jumalan lapsiksi ja osallisiksi Taivaan valtakunnasta. Totuus ei ole löytynyt meidän omasta sisimmästämme, eikä Pyhä henki ole meidän sydämemme ääni. Me kaikki olemme itsessämme läpikotaisin syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla. Pelastus on tullut meidän ulkopuoleltamme ja ilman sitä me olisimme täysin osattomia Jumalan valtakunnasta. Nyt me olemme vielä maailmassa, mutta emme enää elä maailmasta, vaan saamme ammentaa iankaikkisuuden lähteestä, kun olemme päässeet yhteyteen Jumalan kanssa.

Jumala on kutsunut myös kaikki kristityt, siis Kristuksesta osallisiksi tulleet todistajikseen ja palvelijoikseen julistamaan evankeliumia niille, jotka eivät vielä tässä yhteydessä ole. Kun ihminen on saanut uskon lahjan, siitä yleensä seuraakin se, että hän haluaa palvella Jumalaa, haluaa täyttää Hänen tahtonsa ja haluaa johdattaa muutkin Jeesuksen luo. Me emme pysty sitäkään tekemään ilman Häntä, ilman Jeesusta. Kristittynä oleminen ja eläminen ei ole oppi, ajatus, mielipide tai tunne. Se on yhteys Hänen kanssaan ja sitä yhteyttä meidän tulee vaalia ja siitä käsin elää. Jeesus sanoi ”rukoilkaa lakkaamatta”. Vaikka me tekisimme kuinka paljon hyviä tekoja, puhuisimme kauniita sanoja, tai vaikka puhuisimme Jumalasta, mutta olematta yhteydessä Häneen, ei se pelasta yhtään sielua. Mutta kun huudamme Hänen puoleensa hukkuvien sielujen tähden ja polvistumme heidän kanssaan Herran eteen, jo alkaa tapahtua. Silloin kahleita katkeaa ja sieluja pelastuu.

Evankeliumitekstissä Pietari oli jo itse tehnyt työtä koko yön saamatta saalista, mutta kun hän vielä laski verkot Jeesuksen lähettämänä, tapahtui ihme, joka sai Pietarin lankeamaan Jeesuksen jalkoihin ja seuraamaan Häntä. Hänestä tuli sitten ihmisten kalastaja, Jeesuksen kutsuma ja lähettämä.

Me tai kukaan muukaan ihminen ei siis pysty tekemään Jumalan tahtoa. Me voimme vain kääntyä Jumalan puoleen, hakeutua Hänen yhteyteensä ja pysyä siinä. Vain jos olemme Hänen yhteydessään, Hän voi vaikuttaa niin, että Hänen tahtonsa tapahtuu meissä. Silloin siis Kristus elää meissä ja Hän voi vaikuttaa kauttamme muihin ihmisiin. Siis Hän tekee sen. Me voimme siis vain pysyä siinä yhteydessä. Jeesus sanoi, ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.”

Saamme vaalia tätä yhteyttä rukoilemalla, etsimällä Häntä, lukemalla Raamattua, kokoontumalla muiden kristittyjen kanssa yhteen Jeesuksen nimessä ja nauttimalla ehtoollista. Tämä yhteys on meille kalliisti hankittu. Se, että Jeesus on uhrattu meidän syntiemme tähden Golgatalla, ei ole kevyt asia, vaan Pyhä, meidän tulee kunnioittaa sitä ja olla kiitollisia siitä. Me emme voi sanella Hänelle mitä Hänen tulee tehdä tai kevyesti tilailla Häneltä jotain, kuin automaatista. Hän ei ole meidän apurimme. Emme myöskään voi palvella Häntä omine touhuinemme.

Marttahan kuvitteli voivansa palvella Jeesusta ahkeroimalla tarjoilujen kanssa. Maria taas pysyi Jeesuksen läheisyydessä ja kuunteli Häntä. Meidän pitää muistaa, että suhteessa Jeesukseen, me olemme vastaanottajia. Me saamme Häneltä, eikä toisin päin. Me palvelemme Häntä välittämällä Hänen sanomaansa maailmalle, Hänen lähettämänään, siunaamanaan, varustamanaan ja Hänen voimassaan. Silloin me toimimme Hänen nimissään ja silloin myös täyttyy Jeesuksen lupaus siitä, että mitä tahansa te pyydätte minun nimessäni, sen te saatte. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte ja te saatte sen. Silloin me saamme tuoda Jumalan valtakuntaa maan päälle. Mitä tahansa teemmekin, tehkäämme se polvistuen ensin Hänen eteensä anoen ja rukoillen Hänen tahtoaan, siunaustaan ja johdatustaan. Rukoile ja työtä tee, siinä järjestyksessä.

Uskallammeko sanoa Jumalalle, että tapahtukoon sinun tahtosi? Mitä silloin tapahtuu? Mitä tarkoittaa, että meidän tulee luopua ihan kaikesta, jopa omasta elämästämme jos tahdomme seurata Jeesusta.

Me saamme varmasti luottaa siihen, että koko maailmankaikkeuden luoja, jolla on kaikki valta ja voima, tietää varmasti parhaiten kaiken. Hän on antanut meille oman tahdon, joka on aiheuttanut meille kirouksen. Koko maailma kärsii ihmisen valinnoista. Itsekin muistan hyvin montakin sellaista tilannetta, joissa en ole halunnut sanoa, että tapahtukoon sinun tahtosi. Ne ovat aina olleet tilanteita, joissa olen tehnyt kohtalokkaita virheitä, joista olen joutunut kärsimään kovasti.

Parasta mitä voimme tehdä, on sanoa, että tapahtukoon Jumala sinun tahtosi. Se on ihan varmasti parempi tahto, kuin meidän omamme voisi ikinä olla. Sitä on usko ja luottamus Jumalaan, että myöntää oman tilansa ja kyvyttömyytensä tehdä oikein ja luovuttaa päätösvallan Jumalalle. Me voimme tuoda kaiken, itsemme, läheisemme, työmme, tulevaisuutemme, virheemme, pahat tekomme, ilomme, surumme, pettymyksemme, heikkoutemme ja koko elämämme Jumalan eteen ja sanoa tapahtukoon sinun tahtosi kaikessa, ei minun. Sitä on kaikesta luopuminen, kaiken tuominen Jumalalle. Joudumme elämään tätä elämää ja tekemään monenlaisia valintoja ja päätöksiä, mutta saamme rukoilla niihin viisautta ja johdatusta ja vielä päätöksen tehtyämmekin jättää se Jumalalle sanoen, että en ole varma, oliko päätökseni oikea, mutta tapahtukoon sinun tahtosi, tulkoon sinun valtakuntasi, ei minun. Tulemme monesti tekemään myös virheitä, mutta jos vilpittömin sydämin etsimme Jumalan tahtoa, Hän tietää sen ja on meille armollinen. Silloin Jumala voi kääntää virheemmekin voitoksi. Saamme luottaa todellakin siihen, että Jumalan tahto on paras mahdollinen, näyttipä miltä näytti ja tuntuipa miltä tuntui.

Antakaamme siis rohkeasti elämämme Jumalan käyttöön.

Isä, tapahtukoon sinun tahtosi! Jeesuksen nimessä tätä pyydän! Aamen.

 

Jaana Kekkonen

Diakoniatyöntekijä

Oma blogivuoroni pääsi yllättämään minut niin viimetingassa, etten ollut kerennyt miettiä koko asiaa. Keksinkin sitten jakaa jo olemassa olevan tekstin, kun en halunnut mitään kiireessä kirjoittaa. Tässä siis saarnatekstini Marian ilmestyspäivältä reilun kuukauden takaa. Pullakirkon kävijöille siis jo tuttu teksti. Tosin joku silloin valitteli, ettei oikein kuullut, joten nyt voi lukea tästä.

Hain googlesta kuvaa neitsyt Mariasta. Hakunäkymä oli täynnä kullattuja kuvia, jotka eivät puhuttele minua ollenkaan. Kaikille ovat tuttuja ikoneista ja muusta maalaustaiteesta kuvat kruunupäisestä hienosti puetusta Mariasta. Totuus on toisenlainen. Rukoilin, että mitä Jumala haluaa puhua meille Marian tarinan kautta.

Maria oli köyhä, oppimaton ja luultavasti noin 14-vuotias tyttö. Viesti ihmeellisestä tehtävästä synnyttää Jumalan poika, koko maailman pelastaja, oli varmaankin hämmentävä, eikä sitä kukaan pystyisi oman ymmärryksensä valossa edes uskomaan. Mutta kun Jumala kutsuu ihmisen palvelijakseen, Hän myös varustaa tämän ihmisen siihen. Kutsun myötä Maria sai siis myös uskon ja luottamuksen lahjan, joita tulisi tiellään tarvitsemaan. Maria vastasi kutsuun nöyrästi, ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Ja hän antoi oman elämänsä Jumalan käsiin.

Millaiseksi tämän Herran palvelijattaren elämä sitten muodostui. Melkein heti kutsuun vastattuaan hänen kihlattunsa meinasi hylätä hänet. Sitten hän joutui viimeisillään raskaana ollessaan lähtemään pitkälle ja vaivalloiselle matkalle ja synnytyksen käynnistyttyä hän ei saanut edes majapaikkaa, vaan joutui synnyttämään vieraassa paikassa ja varmasti hankalissa olosuhteissa. Heti kun hänen lapsensa oli syntynyt, alettiin lasta vainota ja hänet haluttiin tappaa. Perhe joutui pakenemaan vieraaseen maahan.

Jumalan palveleminen ei tarkoittanut helppoa elämää ja onnen potkuja. Raamattu ei kerro yhdestäkään Jumalan palvelijasta, jolla olisi ollut mukava ja helppo elämä. Ehkä Maria on jossain elämänsä vaiheissa epäillyt, että olikohan se sittenkään totta, mitä enkeli hänelle kertoi. Ehkä hän on jopa ajatellut, että oli itse jotenkin epäonnistunut tehtävässään.

Mikään ei varmaankaan ole inhimillisesti niin raskasta ihmiselle, kuin joutua seuraamaan oman lapsensa kärsimystä. Maria joutui näkemään kuinka hänen poikaansa pilkattiin, vainottiin ja lopulta seuraamaan Golgatan ristin juurella rakkaan poikansa väkivaltaista kuolemaa. Moni kysyisi, voiko tämä olla Jumalan tahto.

Olen törmännyt monenlaiseen julistukseen. Ihmismieli haluaa helppoa elämää. On ihan inhimillistä valikoida Raamatusta helppoja kohtia ja tulkita niitä inhimillisesti.

Jeesus kuitenkin sanoo, että maailmassa meillä on ahdistus. Hän lupaa antaa seuraajilleen rauhan, mutta ei niin kuin maailma antaa. Perimätiedon mukaan Johannesta lukuun ottamatta kaikki muut Jeesuksen opetuslapset kokivat väkivaltaisen kuoleman. Jeesus kehottaa meitä iloitsemaan ja riemuitsemaan Jumalan valtakunnasta kun maailma on sekasorron vallassa.

Kerron tähän Jumalan palvelija –aiheeseen liittyvän tositarinan nykyajasta. Kuulin lähetystyössä olleen Arto Sädeahon kertovan tämän tarinan Marttyyrien ääni -järjestön TV-ohjelmassa. Se kosketti minua ja jäi voimakkaasti mieleeni.

Indonesian viidakossa on Raamattukoulu, jossa koulutetaan nuoria evankelistoiksi pioneerityöhön, eli sellaisten heimojen pariin, jotka eivät ole vielä evankeliumia kuulleet. Raamattukoulun kasvatti, noin 20-vuotias Stanley asettui sitten yhteen kylään julistamaan evankeliumia. Kylässä 37 ihmistä oli tullut uskoon ja antanut elämänsä Jeesukselle. Kyläpäällikkö hermostui tästä ja kun uskoon tulleet kyläläiset olivat polttamassa taikakalujaan, kyläpäällikkö kutsui paikalle poliisin. Taikakaluissa olleiden arabiankielisten tekstien polttamista pidettiin rikoksena ja Stanley pidätettiin. Häntä pahoinpideltiin ja lähdettiin viemään poliisiasemalle veneellä. Matkalla häntä roikotettiin hiuksista vedessä ja painettiin välillä veden alle. Raamattukouluun tuli tieto Stanleyn pidätyksestä ja koulun johtava pastori lähti tapaamaan Stanleyä. Kun hän pääsi Stanleyn selliin, hän näki tämän makaavan erittäin pahoin loukkaantuneena lattialla ja ymmärsi, että Stanley oli kuolemaisillaan. Hän meni Stanleyn luo ja sanoi ”Stanley sinä teit oikein, nyt sinun tehtäväsi on täytetty” sen jälkeen kyyneleet olivat vierineet Stanleyn silmistä ja hän siirtyi taivaan kotiin. Pastori palasi Raamattukouluun ja kertoi mitä oli tapahtunut. Sitten hän kysyi, kuka olisi valmis menemään kylään ja ottamaan Stanleyn paikan. Jonkun ajan päästä oppilaista yksi oli noussut, sitten toinen ja lopulta kaikki 216 oppilasta. He olivat valmiita seuraamaan Jeesusta ja maksamaan siitä vaikka hengellään.

Me saamme Suomessa harjoittaa uskoamme rauhassa, mutta ympäri maailmaa tälläkin hetkellä uskon sisaremme ja veljemme kärsivät uskonsa tähden. Sellainen evankeliumi, joka pätee vain hyvissä oloissa, ei ole oikea.

Me siis saamme iloita ja riemuita, mutta meidän tulee olla valmiita myös kärsimykseen. Jeesus kutsui meitä ristintielle. Jos siis joku väittää, että sinun uskossasi on jotain vikaa kun kärsit, niin älä usko sitä henkilöä. Tai jos joku väittää, että vaikeutesi ovat merkki siitä, että olet Jumalan siunauksen ulkopuolella, älä usko sitäkään henkilöä. Jos joku julistaa helppoa tietä Jeesuksen seuraamisena, hän julistaa silloin jotain toista Jeesusta, kuin meidän Herraamme, ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta Kristusta. Me saamme Marian tavoin kätkeä Jumalan lupaukset sydämeemme ja niihin luottaen kulkea uskossa eteenpäin, näyttipä miltä näytti. Saamme nauttia Jumalan yliluonnollisesta huolenpidosta ja rakkaudesta, jota maailma ei voi käsittää. Se voi vaan ihmetellä sitä iloa ja rauhaa, jota saamme kantaa sydämissämme, olosuhteista huolimatta. Jumala kantaa, lohduttaa, parantaa ja eheyttää meitä läsnäolollaan kaikissa olosuhteissa ja kaikkina elämämme päivinä. Itkemme itkevien kanssa ja iloitsemme iloitsevien kanssa. Kärsimme maailman pahuudesta, mutta vielä enemmän riemuitsemme siitä, että meidät on lunastettu, Lunastajamme elää ja Hänen Valtakuntansa lähestyy. Saamme nauttia Pyhän hengen yhteydestä keskenämme jo täällä epätäydellisessä maailmassa ja kerran ikuisessa, täydellisessä Jumalan valtakunnassa, missä ei ole enää kärsimystä.

Jaana Kekkonen

diakoni

erityisdiakonia

 

Kirje heprealaisille 13:1-3

Pysyköön veljesrakkautenne elävänä. Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä. Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itse kahleissa heidän kanssaan, muistakaa kidutettuja, tunteehan teidänkin ruumiinne kivun.