Kerran keinui kullero kesätuulessa

matkaoppaana niittyjen yössä

Tuoksui joen vesi

syvä, musta vesi

Suojelen sydäntäni

muistamiselta

enkä voi unohtaa

Unet katosivat

himmeni kukkien tuoksu

haalistuivat kuusen punaiset kukat

Kevät jäi matkalle

Missä laulaa nyt peipposeni

missä huutavat kuikat

Päivät aukeavat suruun

reunattomiin pilviin

Pihalla kukkii

yksinäisyyttä

Riitta Toivonoja: Maiseman tyhjyys-kirjasta (Neirol-kustannus, Helsinki 2015)

Riitta Toivonoja on kirjottanut seitsemän runokirjaa, joiden tuotolla tuetaan omaishoitajia.

Riitta Toivonoja hoiti muistisairasta puolisoaan ja tukee nyt runoillaan omaishoitajia – Aamun Koitto

ESR+ -hanke Virtaa Varustamoista päättyy maaliskuun lopussa, mutta sen vaikutukset näkyvät Varustamoiden arjessa vielä pitkään. Hankkeen aikana on panostettu erityisesti osallisuuden vahvistamiseen, eli siihen, että Varustamot ovat paikkoja, joissa kukaan ei jää sivuun ja joissa jokaisella on mahdollisuus saada tukea, ja osallistua oman Varustamoyhteisönsä kehittämiseen.

Jatka lukemista ”Varustamot varustavat hyvään arkeen ja tuovat yhteisen pöydän äärelle” →

MUSIIKKI

Kävelen rakkaudesta huojuen.

Sinulle kitaran tuoden.

Suudelman Sinulle suoden.

Satojen,

tuhansien unelmien luoden.

Surut huuhtoutuvat.

Savut hälvenevät.

Usko uudistuen.

Toive toteutuen.

Jatka lukemista ”Armas Merisalmi: runoja” →

Virren hidas poljento tyynnyttää mielen

yhtyy sanattomaan uskontunnustukseen

rauhoittaa levottoman mielen

Sielu yhdistyy näkymättömään

lopettaa kysymisen, ei vaadi vastausta

Epäilijä, kieltäjä

Jatka lukemista ”Riitta Toivonoja: runoja” →

Aamulla junassa,

meitä oli 18.

14 tutki kännykkää.

Yksi katseli ikkunasta,

toinen katseli kenkiään

ja kolmas oli omissa mietteissän.

Ja minä etsin kotiin jäänyttä kännykkää.

-Veli Laakkonen-