Kevät herää vähitellen eloon. Valo lisääntyy. On pääsiäisen aika ja kirkkovuoden suuri juhla. Joitakin sanapareja nousee mieleen pääsiäistä ajatellessa. Pimeys ja valo, suru, hämmennys ja ilo, kuolema ja ylösnousemus, loppu ja uusi alku.
Pitkäperjantaina olemme kuoleman ja surun äärellä. Jeesuksen ristinkuolema herätti hänen seuraajissaan ja läheisissään hämmennystä ja suurta surua. Tuli pimeys.
Vielä viikko ennen leiriä olin epäilevällä mielellä. Elämäntilanteeni oli ollut vaikea. Fiilis oli surkea: Riitänkö minä, olenko huonoa seuraa, entä jos en jaksa osallistua toimintaan, mitä tapahtuu, jos jään sängyn pohjalle? Minkälainen minun pitää olla jos ja kun osallistun leirin aktiviteetteihin?
Jatka lukemista ”Leiriläisen kokemus Hermannin diakonialeiriltä 31.3. – 5.4.2019”
Tyttäreni koulussa on menossa hyvinvoivan ja myötätuntoisen koulukulttuurin hanke, jonka lyhenne on ihastuttavasti HyMy hanke. Tunneilla opetellaan muun muassa sosiaalisia taitoja, toisten huomioon ottamista, itseen ja toisiin kohdistuvia myötätuntotaitoja ja tunnetaitoja.
Jatka lukemista ”Kiitos tästä päivästä”
Hermannin diakoniatalossa ja sen huudeilla lompsottelee aika ajoin tukevahko heebo kamera kaulassa ja aivan omissa maailmoissaan. Minä olen se heebo. Ja kyllä, minulla on aina kamera mukanani, koska kuvaan kaikkea mahdollista – ja mahdotonta.
Helsingin seurakuntayhtymällä järjestetään kerran vuodessa uusissa työtehtävissä aloittaneiden henkilöiden työhönsiunaaminen. Tänä vuonna tilaisuus järjestettiin Tuomiokirkon Kryptassa. Siunattavia henkilöitä oli noin 40 ja lisäksi mukana oli runsas joukko läheisiä ja työtovereita.
