Tyttäreni koulussa on menossa hyvinvoivan ja myötätuntoisen koulukulttuurin hanke, jonka lyhenne on ihastuttavasti HyMy hanke. Tunneilla opetellaan muun muassa sosiaalisia taitoja, toisten huomioon ottamista, itseen ja toisiin kohdistuvia myötätuntotaitoja ja tunnetaitoja.

Yhtenä iltana nukkumaan mennessä lapseni alkoi spontaanisti, ilmeisestikin HyMy tunnin innoittamana, kertoa mistä kaikesta hän on kiitollinen. Voisi kuvitella, että lapselle olisi hankala löytää kiitollisuuden aiheita, mutta toisin oli. Kiitollisuuden aiheet olivat hyvin konkreettisia ja arkisia; lämmin koti, se että on ruokaa, että on terve, että on äiti ja isä ja sisaruksia sekä mummit ja papat ja että on turvallista. Miten hyvä muistutus meille aikuisille arjessa läsnä olevista kiitollisuuden aiheista. Lapseni innoittamana päätin tarttua kiitollisuuden harjoittamiseen blogitekstin aiheena.

Mistä kiitollisuuden harjoittamisessa sitten on kyse ja miksi sitä kannattaisi tehdä? Kiitollisuuden harjoittaminen tarkoittaa sitä, että huomio kiinnitetään hyvään ja siirretään negatiivisesta positiiviseen tietoisesti ja systemaattisesti. Se on hyvän tunnistamista sekä kiitollisuuden ilmaisua sanoin ja teoin. Tutkimuksissa kiitollisuuden harjoittamisen vaikutukset hyvinvointiin on todettu positiiviksi erityisesti suhteessa elämäntyytyväisyyteen sekä psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Tutkituilla on ollut myös vähemmän negatiivisia tunteita, stressiä, ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.

Työssäni erityisdiakoniassa kiitollisuus on usein mielessäni. Haastavien elämäntilanteiden kohtaaminen muistuttaa olemaan kiitollinen silloin, kun asiat ovat hyvin.

Kun elämässä on raskas vaihe menossa tai vaikeaa ajanjaksoa on kestänyt hyvin pitkään, on usein vaikea löytää kiitollisuuden aiheita. Surun, huolen ja ahdistuksen tunteita ei kannata piilottaa tai yrittää kääntää joksikin mitä ne eivät ole. Olemassa olevan hyvän huomaaminen voi kuitenkin auttaa meitä selviytymään tämän hetken haasteita. Useimmiten kiitollisuuden aiheita on mahdollista löytää, kun suuntaamme katseemme uudelleen.

Olen oppinut paljon kiitollisuudesta haastavissa elämäntilanteissa olevilta asiakkailtamme. Ihmiset ovat olleet kiitollisia, kun heidät on ohjattu oikean avun luokse tai he ovat saaneet apua jota muualla ei ollut mahdollista saada. Joskus elämäntilanteet ovat niin haastavia, ettemme pysty auttamaan paljoa. Silloin erityisesti minua on hämmentänyt ihmisten kiitollisuus; ”Kiitos kun yritit, kuuntelit ja käytit aikaa minua varten”.
Eräs kohtaaminen erittäin vaikeassa tilanteessa olevan asiakkaani kanssa ja hänen sanansa ovat jääneet erityisen vahvasti mieleeni: ”minun tilanteessani olevat ihmiset eivät unohda sitä, että yrititte auttaa”.
Hyvä muistutus meille, jotka koemme riittämättömyyden tunnetta työssämme. Joskus koen, että silloin kun emme voi konkreettisesti auttaa, tulee esiin haastavin auttamisen muoto; olla läsnä, nähdä ja kuulla pettymys ja suru. Tämän kohtaaminen saa kokemukseni mukaan arvonsa myös asiakkaidemme parissa.

Kiitollisuuden ilmaisu ei jää lisäämään vain omaa hyvinvointiamme.
Jaettu kiitollisuuden kokemus tuottaa positiivisia tunteita myös lähiympäristöömme. Esimerkiksi työyhteisössä voimme jakaa kiitosta toisillemme avusta, ystävällisyydestä, tuesta, luottamuksesta ja huumorista. Kiitollisuus on jotain joka tuottaa hyvinvointia itsellemme, mutta se tuottaa sitä myös toiselle.

Johanna Harjunkoski
Eristyisdiakonian Ristin Suojassa- projektin projektityöntekijä, diakonissa