Pyhä Jumala, vuoden vaihtuessa ajattelen asioita, joista olen kiitollinen. Mieleen nousevat myös surut, pettymykset ja kaikki, mikä on vielä kesken. Jätän käsiisi elämäni ja rakkaani. Jätän käsiisi maailman levottomuuden, sodat sekä ihmisten ja luomakunnan kärsimyksen. Osoita tie. Sinun käsissäsi on tulevaisuus. Sinä annat toivon.

Tämä on uudenvuoden aaton rukous Sanan aika -kirjasta. Se tuli eteeni vuoden ollessa lopuillaan. Voisi sanoa, että vuosi on paketissa – vain pari päivää ja tämä vuosi on eletty. Toisaalta elämä jatkuu kuten ennenkin: Päivät seuraavat toisiaan arjen, ilon, surun ja juhlahetkien kanssa, vaikka kalenterivuodessa onkin uuden alku. Alkavaan vuoteen voi kasata paineita, sitä voi odottaa pelossa, jännityksellä tai uteliaisuudella. Tai vain luottaen siihen, että meitä kannattavat iankaikkiset käsivarret. Jokaisen yön jälkeen koittaa aamu. Siunausta, turvaa ja valoa uuteen vuoteesi 2023!

Ps. Klubi-illassa keskiviikkona 25.1. klo 18 voi sanoa, että vuosi on paketissa. Nimittäin illan ohjelma on tietovisa vuoden 2022 tapahtumista. Tule mukaan visailemaan ja testaamaan, mitä vuoden tapahtumista jäi mieleen!

En minä tiedä kuinka aion selviytyä

lainalyhennysten

velkaerien

eräpäivien

harmaassa, monimutkaisessa labyrintissä.

En minä tiedä enkä välitäkään

Nyt vain hengitän tämän hetken turvaa.

Kuuntelen tuulen keinuntaa pihapuussa.

Nuo viralliset, totiset kirjeet

kiikutan nauraen äitini syliin

pohjattomaan.

Olen kirjoittanut tämän runon lukioiässä, aikana kun en ollut maksanut vielä ensimmäistäkään vuokraa, ottanut lainaa tai hoitanut yhtään laskuani maksuun. En oikeastaan ymmärtänyt talousasioista mitään, eikä minun vielä tarvinnutkaan. Ne vähäiset viranomaisilta tai pankista tulevat kirjeet, joita silloin sain, vein avaamattomana aina äidilleni. Ajatuskin siitä, että minun pitäisi avata kirjeitä ja lukea niissä olevaa paperinmakuista tekstiä, sai minut tuskastumaan. Minä ei ollut noita kirjeitä varten eikä minua kiinnostanut niissä olevat asiat. Se oli nuoren ihmisen epävarmuutta ja toisaalta uhoa, aivan kuin voisin olla senkaltaisten asioiden ulkopuolella.

Jatka lukemista ”Yhdessä me selvitämme tämän” →

Kukkasipuleita ja kuoppaisia polkuja kertoo innostuneisuudesta, yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisestä. Asukasohjaaja Virpi Heinonen kertoo työstään ja mitä hän on asukkaiden kanssa saanut tehdä yhteisön rakentamiseksi.

Jatka lukemista ”Kukkasipuleita ja kuoppaisia polkuja” →

Jatka lukemista ”Kevätlupaus” →

Veigon tarina on toivoa tuova ja rohkaiseva kertomus siitä, miten asiat voivat muuttua elämässä hyvään suuntaan, asunnottomuudesta omaan kotiin ja työllistymiseen. Veigo asui Helsingin seurakuntayhtymän tukiasunnoissa Hämeentiellä reilut kaksi vuotta ja on aivan hiljattain muuttanut eteenpäin pysyvään vuokra-asuntoon. Veigon kirjoittama tarina on alunperin julkaistu yhteistyökumppanimme Sininauhasäätiön nettisivuilla Tarinat-osiossa. Veigon iloista olemusta ja hauskoja juttuja tulee ikävä, mutta onneksi tapaamme varmasti myös jatkossa!

Jatka lukemista ”Veigon tarina” →