Hermannin diakoniatalossa ja sen huudeilla lompsottelee aika ajoin tukevahko heebo kamera kaulassa ja aivan omissa maailmoissaan. Minä olen se heebo. Ja kyllä, minulla on aina kamera mukanani, koska kuvaan kaikkea mahdollista – ja mahdotonta.
Hermannin diakoniatalossa ja sen huudeilla lompsottelee aika ajoin tukevahko heebo kamera kaulassa ja aivan omissa maailmoissaan. Minä olen se heebo. Ja kyllä, minulla on aina kamera mukanani, koska kuvaan kaikkea mahdollista – ja mahdotonta.
Helsingin seurakuntayhtymällä järjestetään kerran vuodessa uusissa työtehtävissä aloittaneiden henkilöiden työhönsiunaaminen. Tänä vuonna tilaisuus järjestettiin Tuomiokirkon Kryptassa. Siunattavia henkilöitä oli noin 40 ja lisäksi mukana oli runsas joukko läheisiä ja työtovereita.
Olen viime aikoina pohtinut kutsumusta. Usein kutsumus ymmärretään elämäntehtäväksi, palavaksi tai jopa hartaaksi haluksi johonkin tehtävään tai ammattiin. Ihmisillä on hyvin erilaisia kokemuksia kutsumuksesta. Miten sinä ymmärrät kutsumuksen? Tunnetko sinä kutsumusta?
Serbia ja sen pääkaupunki Belgrad ovat toimineet tärkeinä kauttakulkupaikkoina Eurooppaan saapuneille pakolaisille ja siirtolaisille erityisesti viime vuosien aikana. Pelkästään vuonna 2015 Serbian läpi vaelsi yli 600 000 ihmistä. Heistä vain murto-osa asettui Serbiaan pysyvästi. Muuttoliikkeen ollessa intensiivisimmillään Serbiaan saapui päivittäin 5000−10 000 ihmistä, jotka yleensä viipyivät maassa vain muutamia päiviä. Kuluneella viikolla Suomessa ja Hermannin diakoniatalolla vieraili Serbian ADRA:n maajohtaja Igor Mitrovic kertomassa ADRA:n tekemästä työstä siirtolaisten kanssa. ADRA on adventtikirkon humanitaarinen avustusjärjestö, jolla on toimintaa yli 130 maassa eri puolilla maailmaa. Jatka lukemista ”ADRA:n yhteisökeskus auttaa ja tukee alaikäisiä turvapaikanhakijoita Serbiassa”

Katselen talven alussa ottamaani valokuvaa kuuran peittämästä kasvillisuudesta. Kukinnon piirteet ja värit kuultavat valkean kuuran läpi. Aistin hiljaisuuden, joka on läsnä, kun luonto on pysähtynyt kylmän kauden äärelle. Samalla tunnen vahvasti elämän läsnäolon. Kuuran alla kasvaa ja kehittyy jotakin, jota en näillä silmilläni näe. Luomakunta valmistautuu uuteen kasvuun ja kauneuteen hiljaisuudessa ja katseilta piilossa. Talven kylmyys ja pimeät päivät vain jähmettivät ulkoisen kuoren, eivät vieneet juuristosta sen elinvoimaa. Kasvi on vahva, mutta jäätyneen kuorensa vuoksi hyvin herkkä katkeamaan. Katselen jotakin, joka on niin kaunis, hauras ja hento.