Näin runoilee iskelmän ylioppilaat Matti ja Teppo. Peitsamon Karin lyriikoissa kerrotaan, kuinka kauppaopiston naiset saa pää kääntymään. Paula Koivuniemi sen sijaan on antanut äänensä voimaannuttavalle kappaleelle ”Aikuinen nainen”. Tässä vain muutama suomalainen esimerkki, jossa nainen on laulun aihe.

Jatka lukemista ”Kaiken takana on nainen” →

Jatka lukemista ”Villasukat – arjen taidetta” →

Oma taustani diakoniatyössä on verraten lyhyt: syksyllä 2018 aloitin Hermannin diakoniatalolla n. kolme kuukautta kestäneen harjoittelun osana päihde- ja mielenterveysammattitutkintoa; syksyllä 2019 aloitin vs. diakonina Pihtiputaan pienessä maalaisseurakunnassa. Vaikka kokemukseni diakoniatyöstä on vielä melko vähäistä ja olen vasta aloittelija työssä, niin on minulle jo muodostunut kuva, miltä diakoniatyö näyttää, ja mitä samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia on diakoniatyöllä kaupunki- ja maalaisympäristöissä.

Jatka lukemista ”Diakoniatyö – ihmisen vierellä” →

Kuluneen vajaan kolmen vuoden aikana on Hermannin diakoniatalon kirkkosalilla ollut käyttöä myös öisin. Sinne on joka yö levitetty 30 patjaa päihteetöntä hätämajoitusta tarvitseville ihmisille. Jatka lukemista ”Yhteistyössä on voimaa” →

Arki on monelle kiireistä aikaa, on velvollisuuksia ja on asioita hoidettavana. On töitä, perhe, koti ja joka paikkaan pitää keretä, jokaisella on omat menonsa ja huolensa. Jopa tärkeiden ihmisten tapaaminen tuntuu joskus kiireeltä, kerkeänkö tapaamaan? Kalenteria tarkistellaan päivittäin menoista. Vai havahtuuko siihen, että ei ole tavannut ketään viikkoihin. Minunkin arkeni on usein kiireistä, eikä pelkästään arki, vaan myös viikonloput. Aina tuntuu olevan kiirettä, tarvetta johonkin tai jollekin. Viimeiset 3 vuotta on itselläni mennyt opiskelun, työn ja perheen pyörityksessä. Koen ja luulen tietäväni mitä kiire on ja miltä se tuntuu. Se, kun kellosta loppuu tunnit liian nopeaan ja vuorokaudet vaihtuu lähes huomaamatta ja kesästä on tullut talvi.

Jatka lukemista ”Hetki pois arjesta…” →