Haluaisin, että sinä, hyvä lukija, miettisit mielessäsi mitä rukous merkitsee sinulle? Onko se jollain tavalla tärkeää sinulle? Kuka ”saa” rukoilla? Minkä aiheisia rukoukset ”voivat” olla?

Eräs mies sanoi kerran minulle, että papit voivat hoitaa rukouksen hänen puolestaan. Mies sanoi olevansa kristitty. En tiedä kuinka yleistä tällainen ajattelu on, mutta Lutherin näkemys asiaan on että rukous on kristityn jokapäiväinen särvin leivän päälle. Leipä on jokapäiväinen risti. Kristus sanoo: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” (Luuk 9:23)

Kuulostaako rujolta? Voi olla, mutta kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, Lutherin ajatuksessa voi havaita jotakin lohdullista. Mikä on tämä risti? Olen käsittänyt niin, että risti on se taakka, jota jokainen kristitty joutuu kantamaan, esimerkiksi jokin koettelemus. ”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.” (Gal 6:2). Tässäpä onkin kilvoittelemista.

Mitä itsensä kieltäminen on? Itse ajattelen, että siinä on kyse ennen kaikkea halusta noudattaa kymmentä käskyä. Kukaan ihminen ei pysty näitä noudattamaan täydellisesti, eikä niiden noudattamisella (tai noudattamatta jättämisellä) pääse taivaaseen. Sen sijaan Kristuksen sovitustyö ja sen uskominen että syntini on anteeksi annettu Kristuksen sovitustyön vuoksi, on ainut konsti päästä taivaaseen. Tästä huolimatta itsensä kieltämistä on pyrkimys noudattaa kymmentä käskyä. Käskyt voidaan tiivistää rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.” (Matt: 22:37-39). Avioliitossa huomaa miten vaikea on noudattaa tätä toista kohtaa. Ensimmäisestä kohdasta ei ole senkään vertaa näkemystä itsellä, kun on vaikea nähdä omaa turmeltuneisuutta.

Kun koettelemus on päällä, millaisia ovat rukouksesi? Onko sellaisia ylipäätään? Itselläni vaikean koettelemuksen alla rukoukset ovat lähinnä huokauksia. En voi sanoa olevani ahkera rukoilija. Saattaa olla, että mielessäni en jaksa muuta huutaa kuin ”rakas Isä, auta!”, usein itkien. Ja rukouksia on lähinnä silloin kun siihen on tarpeeksi kova tarve, vaikka olisi hyvä rukoilla joka päivä, kuten Luther opettaa. Kun sain kristillisyyden, rukouksissa oli enemmän voimaa ja palavuutta. Niitä oli myös useammin. Nyt ne ovat lähinnä huokauksia. Mutta lohdukseni on seuraavissa: ”sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.” (Matt. 6:8). Olen myös kuullut, että huokaukset menevät huutona Jumalan korviin. Mooses aikanaan huokaisi Jumalan puoleen, johon Jumala vastasi: Mooses, mitä huudat?

Mitä meidän tulisi rukoilla? Kokemukseni mukaan paras rukous rukoilla on: tapahtukoon kuitenkin Sinun tahtosi. ”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.” (Room. 8:26).

Hyvää ja siunattua kesää sinulle,

Irma Hauska

Vuosaaren seurakunnan diakoniatyöntekijä