Tänäkin kesänä valtava määrä nuoria käy rippikoulun ja tulee konfirmoiduksi. Minulla on kunnia toimia kesäteologina ja olla mukana toteuttamassa muutamaa rippikoulua oppituntien osalta. Oppituntien aiheita ovat muun muassa luomiskertomus, kymmenen käskyä, kirkkovuosi sekä Jeesuksen elämä ja opetukset. Oppitunneilla käsitellään myös melko haastavia teemoja, kuten syntiä, kärsimystä ja armoa. Armo sanana synnyttää pohdintoja. Mitä ihmettä se armo on? Onko se aistein havaittavissa, jonkin makuista tai hassun muotoista?

Jännä juttu: Google tarjoaa hakusanalla ”armo” ensimmäisten joukossa erään Heinolasta lähtöisin olevan punk-rockia soittavan yhtyeen kappaletta. Niin ikään virsi 547 vilahtaa listauksessa. En kuitenkaan usko, että täytän rippikoulusuunnitelmaa soittamalla nuorille pelkästään musiikkia Youtubesta, vaan tämä termi on jollain tavalla sanoitettava auki. Raamatussa Efesolaiskirjeessä luvussa 2 kiteytetään, kuinka Jumala antoi kaikessa armossaan ja hyvyydessään meille Jeesuksen. Allister E.McGrathin kirjassa Kristillisen uskon perusteet armon käsitettä avataan monen uskonnollisen vaikuttajan näkökulmasta. Kirkkoisä Augustinus selittää armon olevan osa pelastusta
lahjan muodossa. Martti Lutherilla oli armoon liittyen erilainen kanta. Hän kritisoi katolista kirkkoa ja toi esiin omat teoriansa. Lutherin mukaan ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta eikä omien tekojensa seurauksena. Alunperin syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen kadotti yhteyden Jumalaan. Luther erityisesti korosti näkemystään, että Jumala luovutti Jeesuksen sovittamaan meidän teot ja näin pääsemme Jumalan armosta takaisin Hänen yhteyteen.

Armo on kaikkien saavutettavissa. Saatamme kipuilla arkisissa asioissa ja kaivata armon yhteyteen. Tämä perustavanlaatuinen ikävä juontuu kaipuusta takaisin Jumalan tykö. Pelastus ja lupaus ikuisesta elämästä yhtäältä lohduttaa vaikeiden asioiden keskellä ja toisaalta antaa voimaa arjessa. Kuten virressä 547 lauletaan, meidän on turha kantaa huolta, sillä Jumala on meidän kanssamme kaikkina aamuina, päivinä ja öinä. Hän paimentaa meitä läpi murheiden kohti turvasatamaa, Taivasten valtakuntaa. Jumalan armosta meillä on joka aamu armo uusi.

Piia Tötterström

teologi-opiskelija