Otsikko on lainattu Helsingin Diakonissalaitoksen Facebook-sivuilta, jossa hätämajoituksen avaaminen aloitti kommentoinnin auttamisen tarpeellisuudesta. Tämä kommentti päätti kiivaan keskustelun. Olen kommentin kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
Jatka lukemista ””ETTE NYT OIKEESTI KADEHDI IHMISIÄ HÄTÄMAJOITUKSESTA””
”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.” (Mark. 10:14-16)
Kansalaisareena on käynnistänyt kilpailun, jonka ajatuksena on tehdä hyviä tekoja, jotka ilahduttavat ja ovat hyväksi muille ihmisille, lähiyhteisölle tai ympäristölle.
Jätä ”pelkokassi” naulaan,
heti kun kutsut, ne ovat jo paikalla,
nuo ikuisen elämän vastaiset ystävät,
jotka tanssivat säveltä tuonelan tunteista,
manalanmajojen, tukahduttavasta,
turruttavasta tomusta, ravinnottomasta
ravinnosta.
Elämää ei voi ymmärtää ennen kuin sen pääsee kokemaan. Mitä tarkoitan kokemisella, niin tarkoitan uusien asioiden oppimista ja työtä tekemällä. Jokaisella meillä on varmasti ollut erilaisia tuntemuksia ja kokemuksia matkan varrella. Itselläni matkan varrella on mahtunut paljon kokemusrikkaita käänteitä ja suruakin. Huomasin, että omien tunteiden kasaaminen pään sisälle tuo ahdistusta. Eikä nuorena suunta välttämättä ollut selkeä kun kokemus puuttui. Perheessäni arvostus lähti lähimmäisistä sekä kunnioituksesta. Murrosikä oli haastavaa monelta osin ja huomattuani koulun jäävän muiden asioiden taakse täytyi minun pysähtyä miettimään mitä halusin elämältäni.
Pullakirkon plokikirja 