Aikakauttamme hyvin kuvaava sana on muutos. Muutokset vyöryvät monella tasolla ja koskettavat yksilöä, perheitä, yhteisöjä, yhteiskuntaa ja koko maailmaa. Muutoksia on havaittavissa luonnossa mm ilmastonlämpenemisessä. Muutokset, jotka tulevat itsemme ulkopuolelta, saattavat tuntua uhkaavilta ja pelottaviltakin. Muutokset, joihin itse emme voi vaikuttaa, voivat myös lamaannuttaa ja syrjäyttää meidät välinpitämättömyyteen ja osattomuuteen. Monen meistä on vaikeata ja jopa mahdotonta pysyä huimassa muutosvauhdissa.
Helsingin seurakuntayhtymässä on käynnissä myös vahva muutokseen tähtäävä prosessi. Haemme muutosta, jotta valitsemamme strategia toteutuisi tehokkaasti resurssien niukkenemisesta huolimatta. Niin tarpeellista kuin onkin miettiä uusia toimintatapoja ja uudistaa osin toimimattomia rakenteita, tärkein ei saa unohtua. Tarvitsemme jatkuvaa hengellistä uudistumista. Tarvitsemme kirkkoa jossa Pyhällä Hengellä on tilaa toimia.
Kristuksen seuraajille on varattuna valtavat resurssit myös muutosvaiheiden kohtaamiseen ja niissä elämiseen. Meidän ei tarvitse pähkäillä vain oman ymmärryksemme varassa tai sen varassa, mitkä ovat voimavaramme ja osaamisemme.
Nyt jos koskaan meidän on aika ankkuroida uskomme ja toivomme pysyvään ja kestävään – Kolmiyhteiseen Jumalaan – Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä ja ohjata meidän ajatuksiamme, sanojamme ja tekojamme. Meidän ei tarvitse hätääntyä eikä pelätä. Jeesus Kristus, kirkon Herra on totisesti omiensa kanssa ja hänellä on siunatun muutoksen avaimet.
Muutos, jonka Jumala haluaa tehdä, alkaa omasta itsestämme. Muutoksen suunnan määrittelee Jumalan Sana. Se ei ole vähempää kuin tulla Kristuksen kaltaiseksi. Kun tämän muutostavoitteen otamme vakavasti, todennäköisesti intomme toisten virheiden tonkimiseen laantuu ja joudumme kohtaamaan raadollisen, syntisen itsemme. Älä menetä toivoasi! Etsi Herraa!
Rukous, Jumalan läsnäolon ja johdatuksen aktiivinen etsiminen on meidän jokaisen ulottuvillamme. Rukoilemiseen emme tarvitse rahaa emmekä minkäänlaisia älylaitteita emmekä nettiyhteyksiä, mutta tarvitsemme aikaa. Jumala on läsnä. Hän odottaa meitä – kuulee ja ymmärtää. Hän myös puhuu meille. Rukoillaan sydämen herkkyyttä kuulla häntä, ja tahtoa ja rohkeutta elää hänen johdattaminaan. Uutta luova Jumala auttaa meitä uuden luomisessa.
Opintoni ovat nyt loppusuoralla ja valmistun muuntokoulutuksesta jouluksi sairaanhoitaja (AMK)- diakonissaksi. Koen itseni etuoikeutetuksi, kun sain tehdä harjoitteluni Helsingissä Hermannin Diakoniatalossa. Asun Satakunnassa ja vaikka Helsinki onkin minulle aika tuttu; nyt näkökulma on ollut täysin erilainen. Asunnottomuus sekä asumisen kalleudesta seuraavat ongelmat ovat suuri eriarvoisuuten johtava tekijä pääkaupunkiseudulla. Ja tämän ennustetaan entisestään pahenevan seuraavien vuosien kuluessa.
Erityisdiakonian asuttamistoiminnassa on kahdessa talossa erikokoisia tukiasuntoja. Asukkaita varten molemmissa taloissa työskentelee asukasohjaaja. Taloissa edellytetään päihteettömyyttä ja siihen tuetaan. Asuttomuuteen johtaneita syitä selvitellään ja talouteen liittyvissä asioissa autetaan myös. Tavoitteena itsenäinen asuminen vapailla markkinoilla.
Ohjaajani Virpi on päihde- ja kriminaalityön diakoniatyöntekijä. Hänen mukanaan olen päässyt tutustumaan vankilatyöhön. Vierailut Hämeenlinnassa sekä Vanajassa ovat olleet erittäin vaikuttavia. Virpi, Sirpa ja Eeva ovat kaikki kokeneita ammattilaisia. He saavat naiset rauhoittumaan ja keskittymään. Hienoja korvakoruja on valmistunut ja tulevaisuutta ilman päihteitä on suunniteltu. Itseeni on tehnyt suuren vaikutuksen näiden naisten keskinäinen yhteishenki. He pitävät toistensa puolia ja tukevat toinen toistaan. Naiset myös odottavat ja arvostavat kovasti diakoniatyöntekijöiden vierailuja. “Että olette Helsingistä asti tulleet mua tapaamaan” – olen saanut kuulla moneen kertaan. On tullut huomattua, kuinka tärkeätä tämä etsivä työmuoto on. Kun vapaus koittaa, on halutessa mahdollisuus löytää mielekästä vapaaehtoistyötä Hermannista. Tutun ihmisen kanssa on turvallista alkaa arki uudelleen.
Hermannissa on toimintaa viikon kaikkina muina päivinä paitsi lauantaina. Tähän yhteisöllisyyteen ovat kaikki tervetulleita. Monipuolinen lounas tarjoillaan kahtena päivänä viikossa. Päivätupa on kolmena aamupäivänä, ja tällöin paikalla on aina diakoniatyöntekijä. Hänellä on aikaa aitoon kohtaamiseen ja tarvittaessa autetaan asioiden hoidossa. Jokainen on yhtä arvokas ja kaikkia kohdellaan tasavertaisina Jumalan luomina. Terveydenedistämisen näkökulma näkyy myös siinä, että Hermannissa on asiakkaille tarkoitettu ilmainen kuntosali. Laitteiden käyttöön saa opastusta ja joillekin säännöllinen liikunta auttaa arjen hallintaan. Peseytymismahdollisuus on ja pyykit voi Hermannissa myös pestä.
Yksinäisyys on suuri ongelma ja erityisesti huono-osaiset jäävät helposti syrjään. Hermannissa on mahdollisuus päästä toimimaan vapaaehtoistyössä ja löytää päiviin hyödyllistä tekemistä. Osallisuus lisää hyvinvointia ja toimii syrjäytymistä vastaan. Avoin ja hyväksyvä ilmapiiri tekee mukaantulon helpommaksi, Hermanni on kirjaimellisesti matalan kynnyksen paikka.
Hermannin viikko alkaa sunnuntaisin klo 10 Pullakirkolla. Viime sunnuntainakin noin 50 ihmistä kokoontui Sanaa kuulemaan. Pyhä oli Uskonpuhdistuksen muistoksi ja tekstit liittyivät sen keskeisiin sisältöihin. “ Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen.” On melkein liikuttavaa huomata, kuinka uskollisia osa kävijöistä on. Pullakirkolla on suuri merkitys heidän elämässään. Sanajumalanpalveluksen jälkeen kaikki ovat tervetulleita kahville ja pullalle. Virpin saarna puhutteli ja muutama tuli häntä kädestä pitäen kiittämään. Minuun tekee jälleen kerran suuren vaikutuksen nämä kovaa elämää kokeneet – he ovat hiljaisia ja tyytyvät tähän; he eivät jaksa metelöidä.
Uskomalla tulemme osallisiksi Jumalan armosta ja armo virtaa aina alaspäin.
Vaeltaen Lapissa ja Tievatuvalla, joka sijaitsee Saariselän alueella Urho Kekkosen kansallispuiston kupeessa. Tievalla on vuokrattavana Helsingin seurakuntayhtymän mökkejä, jotka sijaitsevat kauniin joen rannalla.
Tievan kappeli sijaitsee aivan mökkien vieressä. Tievakappeli on Lapin ensimmäinen turistikirkko. Siellä on mukava hiljentyä ja rauhoittua, toki Lapissa luonnon keskellä on monta paikkaa missä voi hiljentyä.
Vaellusreittejä on kansallispuistossa paljon ja hyvin opastettuja. Polkujen varsilta löytyy hyvin varusteltuja taukopaikkoja, joissa on laavut, nuotiopaikat, puuliiterit ja vessat, toki löytyy autiotupiakin. Pitkät vaellukset vaativat fyysistä kuntoa ja henkistä ”kanttia”, sekä jonkin verran suunnistustaitoa ja hyvän kartan. Toki löytyy kaikille jotain, myös lyhyitä ja maastollisesti helppoja.
Syyskuun puolivälistä seuraavan vuoden toukokuun lopulle joka toinen maanantai klo 8.30 starttaa erityisdiakonian tai erityisnuorisotyö Snellun auto suuntana Hämeenlinna. Pääkaupunkiseudun diakoniatyöntekijät Eeva, Sirpa ja Virpi suuntaavat vankilavierailulle. Kassit on pakattu erilaisilla askartelutarvikkeilla, toiminnallisiin menetelmiin tarvittavilla tarvikkeilla ja aina on mukana myös Uusi testamentti. Tarvikkeet on etukäteen ilmoitettu vankilan ohjaajalle tai papille, joka informoi tulostamme ja tarvikkeistamme portinvartijoita.
Auringonpaisteessa, räntäsateessa, talven liukkailla – aina menemme. Kokemus on, että tuloamme odotetaan.
Hämeenlinnan vankila
Perille päästyämme ja turvatarkastuksen selvitettyämme syömme lounaan henkilökunnan ruokalassa, minkä jälkeen olemme valmiit päivän tehtäviin. Yksi meistä tapaa vantaalaisia, toinen alle 29-vuotiaita helsinkiläisiä ja minä yli 30-vuotiaita helsinkiläisvankeja. Keskusteluapua tarvitsevien vankien tavoittaminen on vaikeutunut sen jälkeen, kun osastoille ja selleihin pääsy ei enää ole mahdollista. Teemme etsivää työtä vankien keskuudessa ja pappi on jakanut henkilökohtaiset esitteemme vankeja tavatessaan. Kun henkilö haluaa tavata, hän jättää käyntiämme edeltävällä viikolla tapaamispyynnön papille, joka välittää tiedon meille.
Yksilötapaamisten jälkeen on vuorossa ryhmä tutkintavankiosastolla. Ryhmään kokoontuu 7-13 naista, useimmiten kaikki, jotka eivät ole töissä. Aina ei löydy yhteistä kieltä. Askartelu on kuitenkin sellaista, mihin voi mallia katsomalla osallistua. Naiset odottavat tätä tuntia ja luovuus pääsee irti, kun he loihtivat kaunista käsillään, keskittyneesti ja innostuneesti. Joskus tekeminen takkuaa ja turhauttaa. Tekemisen lomassa eteen tulevat tilanteet hyödynnetään. Vaadinko itseltäni täydellisyyttä vai osaanko olla armollinen? Miten olen, kun turhauttaa, lentääkö tavarat? Tutkintavankiosastolla ollaan usein sokissa tai hädissään vankilaan tulon tai tuomion kuulemisen jälkeen. Epätietoisuus oikeusprosessin vaiheista ahdistaa. Monella ajatuksissa ovat lapset. Tekemisen lomassa syntyy keskusteluja, jotka joskus kantavat pitkälle vankeuden suorittamisen vuosiin, koevapauteen ja vapauteen asti, mikä on työmme tavoitteenakin.
Iltapäivällä on toinen ryhmä kotouttamisosastolla. Tällä osastolla olevat ovat lähdössä joko koevapauteen, Vanajan avovankilaan tai kuntoutukseen. Ryhmän toiminta lähtee naisten tarpeista. Usein on tarve puhua siitä miten selviytyä ilman päihteitä vapauduttua ja miten käyttää aika, mikä päihteiltä vapautuu, miten jatkaa läheisiä ihmissuhteita vapautumisen jälkeen. Kotouttamisosastolla on mahdollisuus pohtia näitä asioita ilman päihteen vaikutusta. Vapautta odotetaan ja samalla se herättää paljon kysymyksiä, pelottaakin. Keskusteluilla pyrimme auttamaan häpeän sietämistä, vahvistaa itsetuntoa ja löytää kunkin vahvuuksia, joista ei ehkä itse tähän asti ole ollut tietoinen. Kukaan ei ole täydellinen ja Jumalalle olemme rakkaita keskeneräisyydessämme ja juuri sen takia. Hämeenlinnan vankila on ollut mukana EU:n alueen kahdeksan maan FEFI-projektissa (Finding education for female inmates), jossa haluttiin naisten ääni kuuluviin ja kehitettiin koulutusta naisvangeille. Projektin loppukonferenssissa kokemusasiantuntijan kokemus oli, että elämässä eteenpäin meneminen esim. kouluttautumalla on mahdollista vasta, kun häpeää ja traumaattisia kokemuksia on purettu. Niitä naisilla on paljon. Kirkon työntekijöinä ja sielunhoitajina teemme osamme, että naisen ääni tulee kuulluksi ja hän tulee nähdyksi, jotta esteitä elämässä eteenpäin menemiselle olisi vähemmän kuin vankilaan tullessa.
Vanajan avovankilassa vierailemme noin seitsemän kertaa vuodessa ja lisäksi järjestämme kesäkuussa kaksipäiväisen naisten ryhmän.
Keväällä 2015 valmistuneessa selvityshankkeessa uskonnonharjoittamisesta ja sielunhoidosta vankiloissa vankiloiden johtajat kommenteissaan katsoivat olevan paljon kysyntää paitsi vankilasielunhoidon viranhaltijoiden työlle, myös seurakuntien vierailuille laitoksissa ja työ nähtiin merkittäväksi. Johtajat toivat esiin myös sen, että puutteet sielunhoitoon ja hengelliseen toimintaan osallistumisen mahdollisuuksista näkyvät nopeasti vankien keskuudessa levottomuutena ja jännitteiden lisääntymisenä.
Erityisdiakoniassa työskentelevänä iloitsen siitä, että minulla on tarjota konkreettista apua naisille. Hermannin diakoniataloon voi hakea työtehtäviin koevapauden ajaksi ja asuttamistoimintaan voi jättää asuntohakemuksen. Mikäli henkilölle asunto voidaan myöntää, hän saa myös asukasohjaajan tuekseen vapauden alkutaipaleelle, jolloin on monenlaisia käytännön asioita hoidettavana. Kaikesta ei tarvitse selviytyä yksin. Hermannin diakoniatalossa työskentelee monenlaisten toimijoiden yhteisö, johon on helppo tulla ja asettua taloksi – silloinkin, kun muurien ulkopuolelle astuminen tuntuu pelottavalta. Tämä on taloon tulleiden kokemus ollut. Mahdollisuus uuteen alkuun tarjoutuu ja jokainen vapautuva tekee sen hetkisten kykyjensä mukaan valinnan miten sen mahdollisuuden käyttää. Jos on uuden alun aika, niin se on Herran hallussa.
Resuiset vaatteet, takkutukka ja pullokassi, siitä tunnistaa asunnottoman, ”siltojen miehen”.
Tänä päivänä me emme voi noin karrikoidusti luokitella asunnottomia. Asunnottomuus on ilmiö, jonka sisältöön yhteiskunnan tilanne vaikuttaa hyvin suuresti. Asunnottomilla on monet kasvot ja vielä monimuotoisemmat tarinat.
Asunnottomien joukossa on esimerkiksi pitkäaikaisasunnottomia, joiden ongelmia ei pelkkä asunnon saaminen ratkaise, vaan siihen liittyy usein päihde- ja mielenterveyden ongelmia. On myös asunnottomia, joiden ongelmana on vain kohtuuhintaisen asunnon puute. Pääkaupunkiseudulla on myös paljon niin kutsuttuja ”junan tuomia”, ihmisiä jotka tulevat tänne asunnottomiksi paremman tulevaisuuden toivossa. Nuoret, maahanmuuttajat ja perheet muodostavat myös oman asunnottomien ryhmän. Myös tilapäisesti sukulaisten ja tuttavien luona majailevat ihmiset kuuluvat asunnottomien laajaan joukkoon.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARA:n selvityksen mukaan vuoden 2014 lopulla Suomessa oli 7 107 yksinelävää asunnotonta, joista 2 443 oli pitkäaikaisasunnottomia. Asunnottomia perheitä oli tilastoitu 427, joista yksinomaan Helsingissä 280. Asunnottomuus on keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin. Helsingissä on eniten asunnottomia sekä lukumäärältään että suhteessa asukaslukuun.
Asunnottomuuden taustalla voi olla moninaisia ongelmia. Syrjäytyneiden ja moniongelmaisten asunnottomien auttamiseksi ei aina riitä vaan pelkkä asunnon järjestäminen, vaan tarvitaan myös kuntouttavaa ja elämänhallintaa parantavia toimenpiteitä. Helsingin seurakuntayhtymän erityisdiakonia asuttamistoiminta tarjoaa asunnottomille helsinkiläisille tukiasumista. Tukiasumisen tarkoitus on vahvistaa asukkaan omaa elämän hallintaa päihteettömässä asuinympäristössä. Asuminen on määräaikaista ja tavoitteellista asumissosiaalista työtä. Asukkaalla on koko asumisen ajan asumisohjaajan tuki käytössään ilman erillistä korvausta. Asumisen tavoitteena on pysyvän asunnon löytämisen mahdollistaminen tulevaisuudessa.
17. lokakuuta vietetään jälleen Asunnottomien yötä ja lukuisat soihdut syttyvät muistuttamaan YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisesta päivästä ympäri Suomea. Helsingissä erilaiset tapahtumat alkavat jo päivällä ja ne jatkuvat seuraavaan päivään saakka. Erityisdiakoniassa vietetään asunnottomien yön jälkeisenä aamuna 18.10 Hermannin diakoniatalon kirkkopyhää kello 10.00 alkaen. Ohjelmassa on ehtoollispullakirkon lisäksi keittolounas, trubaduurin esitys ja kirkkokahvit. Kirkkopyhän aikana on myös mahdollisuus käydä suihkussa ja täydentää vaatevarastoa puhtailla ja lämpimillä vaatteilla.
Virren 454 sanojen mukaisesti haluamme toivottaa jokaisen sydämellisesti tervetulleeksi mukaan Hermannin diakoniatalon kirkkopyhään sunnuntaina 18.10.2015.
”Liekkejä on monta, valo on yksi, hän on Jeesus Kristus.
Liekkejä on monta, valo on yksi. Hän yhdistää meidät.”
![_DSC1810[1]](https://hermannindiakoniatalo.com/wp-content/uploads/2015/09/dsc18101.jpg)
Pullakirkon plokikirja 