Syksyiset terveiset Tuustaipaleelta,  plokia kirjoittaessa 25.10.2016, lumihiutaleet leijailee hiljalleen syksyisten lehtien päälle, talvi tekee tuloaan. Ensilumi tuo mukavasti valoa tänne pimeään . Niin, blogin kirjoittajana on Tarja, erityisdiakonian suntio, joka sai mahdollisuuden siirtyä tänne Tuustaipaleelle Kuntoutumiskeskukseen töihin puoleksi vuodeksi.Edellisen kerran bloggasin toukokuussa, tässä lupaamani syksyiset kuulumiset.

Matka tänne on ollut mukava,  uusia haasteita ja uusia ihmisiä ympärilläni. Ja on ollut ihana saada  antaa omalta osaltaan sitä apua ja tukea mitä täälläkin tarvitaan.

Jatka lukemista ”Antoisa matka” →

Olen työskennellyt vähän yli kaksi vuotta seurakuntayhtymän erityisdiakoniassa suntiona. Nyt avautuu toisenlainen työ, joka on päihdetyön ohjaajan / keittäjän työtä. Sain työtarjouksen / kutsun kyseiseen tehtävään. Työpaikkani tulee olemaan Tuustaipaleen kuntoutumiskeskus Mäntyharjulla. Hain nykyisestä työstä virkavapaata seitsemäksi kuukaudeksi, se myönnettiin ja sain elämääni yhden uuden työmahdollisuuden.

Uskon, että tämä tuo minulle uusia näkemyksiä ja kokemuksia. Tunnen voimakasta kutsumusta kyseiseen työtehtävään, johon Jumala on minut kutsunut.

Jatka lukemista ”MAHDOLLISUUS” →

Vapaaehtoinen työntekijä liittyi mukaan erityisdiakonian toimintaan loppuvuonna 2011. Hän oli kiinnostunut Hermannin diakoniatalon toiminnasta: mikä talo on ja mitä siellä tehdään?

Kyseisenä vuonna Kallion ja Paavalin seurakunta järjestivät vapaaehtoistoiminnan kurssin. Kurssin käytyään häntä kiinnosti ” valkoinen talo” Hämeentiellä. Kurssin vetäjä lupasi ottaa yhteyttä talon johtajaan Marita Nummeliniin ja sopia tapaamisesta. Ja niin sitä mentiin kohti valkoista taloa, vapain mielin. Tietoa tuli ja kiinnostus heräsi.

Jatka lukemista ”Vapaaehtoistyöntekijän ajatelmia Hermannin diakoniatalosta” →

Vaeltaen Lapissa ja Tievatuvalla, joka sijaitsee Saariselän alueella Urho Kekkosen kansallispuiston kupeessa. Tievalla on vuokrattavana Helsingin seurakuntayhtymän mökkejä, jotka sijaitsevat kauniin joen rannalla.

 

Tievan kappeli sijaitsee aivan mökkien vieressä. Tievakappeli on Lapin ensimmäinen turistikirkko. Siellä on mukava hiljentyä ja rauhoittua, toki Lapissa luonnon keskellä on monta paikkaa missä voi hiljentyä.

 

Vaellusreittejä on kansallispuistossa paljon ja hyvin opastettuja. Polkujen varsilta löytyy hyvin varusteltuja taukopaikkoja, joissa on laavut, nuotiopaikat, puuliiterit ja vessat, toki löytyy autiotupiakin. Pitkät vaellukset vaativat fyysistä kuntoa ja henkistä ”kanttia”, sekä jonkin verran suunnistustaitoa ja hyvän kartan. Toki löytyy kaikille jotain, myös lyhyitä ja maastollisesti helppoja.

 

 

Tarja Juurinen

suntio

erityisdiakonia