Hiihtolomalta on jo varmasti palattu. On palattu, vaikka ei olisi edes lähdetty. Mutta on helpompi sanoa, että ollaan palattu. Se oli lomana ihan tavallinen. Ensi vuonna ehkä keksitään jotain uutta. Arjen taas alkaessa voisi tutustua, mitä tarkoittaa käsien ristiminen rukoukseen.
Kun laitat kädet ristiin ja katsot niitä, niin ajattele seuraavasti. Peukku = lähimmäiset. Siinä he ovat – esirukouksessa. Etusormi = opettajat ja kasvattajat. Jatka lukemista ”Peukalorukous”
Brittitutkijat ovat onnistuneet magneettikuvauksen avulla toteamaan aivoista, mitä tapahtuu kun yritämme parastamme ja kuitenkin mokaamme (HS 22.1.16). Aivokuvista ilmeni, että pienten lihasten hallintaa, kuten käden toimintojen ja liikkeiden sujuvuutta säätelevä alue vaimeni, kun ihmiset kuvittelivat, että heitä arvioidaan. Tuo aivoalue on yhteydessä mekanismiin, jonka avulla päättelemme, mitä kanssaihmiset ajattelevat. Päättelyn teemme ihmisten katseiden ja ilmeiden perusteella. Koehenkilöt kertoivat, että heitä jännitti enemmän, kun he uskoivat olevansa tarkkailun alla. Miten me tarkkailemme toisiamme ja toistemme tekemisiä? Jatka lukemista ”Kauneus on katsojan silmässä”
Kuntosalit ja liikuntapaikat täyttyvät alkuvuodesta, kun aloitetaan ”Kesäksi kuntoon”-projekteja. Lunastetaan uudenvuodenlupauksia, otetaan ryhtiliike ja vannotaan, että nyt kyllä tsempataan. Kuulostaako tutulta?
Tavalliselle kuntoilijalle suositellaan noin viittä tuntia liikuntaa viikossa. Sisältäen; kaksi tuntia lihaskuntoharjoittelua ja 2,5 tuntia kestävyysliikuntaa matalalla sykkeellä. Jos liikutaan kovemmalla sykkeellä, niin silloin riittää 75 minuuttia aerobista liikuntaa viikossa. Lihashuoltoa ei myöskään pidä unohtaa. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee 10 000 askelta joka päivä. Välttämättä ne töissä liikutut askeleet eivät tuota tavoitetta täytä, mutta kuka estää menemästä kävellen sinne lähikauppaan, kioskille, kirjastoon, pysäkille.. Koiranomistajilla ei liene ongelmia saavuttaa tuota suositusta.
Lihaskuntoharjoittelun ei tarvitse aina välttämättä olla kuntosalitreeniä, vaan myös ihan oman kehon painolla harjoittelu riittää. Näin talvella esim. lumenluonti kotipihassa (kolaus), lasten vetäminen pulkassa ja lumilinnan rakentaminen käyvät hyvästä ”salitreenistä”. Tosin edellyttää sitä lunta. Hyvällä mielikuvituksella pääsee pitkälle. Eihän kuulosta mahdottomalta?
Jatka lukemista ””Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä” UKK”
Sanasta etsivä saattaa usealle tulla mieleen ”sherlock holmesmainen” hahmo tai kuka vaan elokuvista ja kirjallisuudesta tuttu etsivä. Etsivä diakoniatyö ei välttämättä tarvitse niitä välineitä eikä niitä piirteitä, jotka yhdistämme salapoliisietsiviin. Salapoliisintyötä tämä kyllä saattaa toisinaan olla. Joskus joku tuttu diakonia-asiakas on ollut näkymättömissä, tavoittamattomissa sen verran aikaa, että hänen tavoittamisekseen on tehtävä jokunen salapoliisi-temppu. Mutta siitä sitten toisella kertaa.
Etsivää diakoniatyötä tehdään Hermannin Diakoniatalolta jalkautuen eri puolille kaupunkia. Omaa erityistä aluettani on Helsingin itäinen puoli. Pohja ja perusta tälle työlle on Jeesuksen opetuksessa ja tuoreempi kutsu on Helsingin itäpuolen seurakuntien diakoneilta, jotka joitakin vuosia sitten ehdottivat Hermannin Diakoniatalon työntekijän jalkautumista heidän seurakuntiensa alueille. Päihdeongelmaisia ja asunnottomia ihmisiä oleilee ja oleskelee joka seurakunnan alueella ja he ovat erityisesti Hermannin Diakoniatalon toiminnan kohderyhmää. Moni päihdeongelmainen ja asunnoton etsii apua seurakunnista ja toisinaan matka Itä-Helsingistä Hermanniin avun piiriin on aivan liian pitkä, vaikka ihminen olisi täysin asianmukaisesti ohjattu oikeaan osoitteeseen. Siksi diakoniatyöntekijä jalkautuu sinne, missä ihmiset liikkuvat. Itä-Helsingin torien ja ostareitten läheisyydessä sijaitsevat kaupungin sosiaalitoimen ylläpitämät ”ostarien olohuoneet”, Kontulassa ja Itäkeskuksessa Symppikset, joissa ihmisten kohtaaminen tapahtuu luontevasti.
Kiitos uskon lahjasta, en tiedä miten ihmeessä jaksaisin ilman sitä. Kiitos huolenpidostasi ja varjeluksestasi kaikissa niissäkin vaikeissa elämänvaiheissa, jolloin en ole tuntenut läsnäoloasi ja kaikki näytti toivottomalta. Voi kuinka sokea olenkaan ollut. Avaa silmäni yhä paremmin näkemään sinun ihmeellinen johdatuksesi. Avaa korvani kuulemaan sinun äänesi. Avaa ymmärrykseni vastaanottamaan Sanasi. Taivuta tahtoni ottamaan vastaan sinun tiesi ja totuutesi.
Anna anteeksi typerä kapinointini ja se kuinka olen kyseenalaistanut toimintasi. Muistan useammankin kerran, kun olen hädissäni ja pettyneenä huutanut sinulle, että minkälainen isä sinä oikein olet, kun annat meidän näin kovasti kärsiä. Anna anteeksi kiittämättömyyteni. Jatka lukemista ”Rakas Taivaan Isä”
Pullakirkon plokikirja 