Brittitutkijat ovat onnistuneet magneettikuvauksen avulla toteamaan aivoista, mitä tapahtuu kun yritämme parastamme ja kuitenkin mokaamme (HS 22.1.16). Aivokuvista ilmeni, että pienten lihasten hallintaa, kuten käden toimintojen ja liikkeiden sujuvuutta säätelevä alue vaimeni, kun ihmiset kuvittelivat, että heitä arvioidaan. Tuo aivoalue on yhteydessä mekanismiin, jonka avulla päättelemme, mitä kanssaihmiset ajattelevat. Päättelyn teemme ihmisten katseiden ja ilmeiden perusteella. Koehenkilöt kertoivat, että heitä jännitti enemmän, kun he uskoivat olevansa tarkkailun alla. Miten me tarkkailemme toisiamme ja toistemme tekemisiä?
Tuon tutkimuksen perusteella voimme päätellä, että on suuri merkitys sillä miten katsomme toisiamme. Omalla toiminnallamme voimme auttaa toista onnistumaan silloinkin, kun häntä jännittää jokin. Kannustus ja rakkaudellinen katse on suuresta merkityksestä. Olemme ihmisiä ja aina meiltä ei tuollainen katsominen onnistu. Uskallan väittää, että jokainen meistä kuitenkin toivoo tulevansa katsotuksi rakkauden silmin. Kun on itse kokenut tulleensa katsotuksi rakkauden ja kannustuksen silmin, kykenee paremmin katsomaan toisia samoin.
Omasta kokemuksestani ja muiden kertomana rohkenen sanoa, että Jeesuksen katseen alla uskaltaa paljon. Paljon sellaistakin, mistä ei osannut uneksiakaan. Kun Jeesus katsoo ihmiseen, hän näkee aivan erityisellä katseella. Meidän on mahdoton kuvitella, mitä kaikkea Hän näkee. Hän näkee enemmän kuin me: myös ihmisen sisimmän, hänen kaipauksensa, syntinsä, uskonsa, toivonsa ja rakkautensa. Syvin sisimpämme voi vastata Hänen katseeseensa ja Jeesuksen katseen alla voimme ja uskallamme oppia rehellisesti tuntemaan itsemme. Uskallamme yrittää ja epäonnistuakin. Tänäänkin Jeesus katsoo sinua ja näkee kaiken sinussa olevan. Pimeyden mutta myös kaiken sen hyvän ja kauniin, jota mikään ei ole voinut tuhota. Mieleen nousee Siionin kanteleen laulu:
Käännä katseesi Jeesukseen / ja hiljenny Herrasi etehen. / Siinä rakkauden Herran Jeesuksen / saa syntinen omakseen. Suuntaa mielesi Jeesukseen / ja syvälle armonsa syvyyteen. / Sinä turhaks näät kaiken turhuuden / eessä Jeesuksen suuruuden. Eessä Jeesuksen pyhyyden / nyt ylistän, rukoilen kiittäen. / Jälleen palvoen luona Jeesuksen / tahdon viipyä hetkisen.
Virpi Liirus-Mäkelä
diakoniatyöntekijä
erityisdiakonia
