Vapaaehtoinen työntekijä liittyi mukaan erityisdiakonian toimintaan loppuvuonna 2011. Hän oli kiinnostunut Hermannin diakoniatalon toiminnasta: mikä talo on ja mitä siellä tehdään?

Kyseisenä vuonna Kallion ja Paavalin seurakunta järjestivät vapaaehtoistoiminnan kurssin. Kurssin käytyään häntä kiinnosti ” valkoinen talo” Hämeentiellä. Kurssin vetäjä lupasi ottaa yhteyttä talon johtajaan Marita Nummeliniin ja sopia tapaamisesta. Ja niin sitä mentiin kohti valkoista taloa, vapain mielin. Tietoa tuli ja kiinnostus heräsi.

Jatka lukemista ”Vapaaehtoistyöntekijän ajatelmia Hermannin diakoniatalosta” →

Teille on varmasti tuttu käsite – korvamato. Korvamato tarkoittaa musiikkikappaletta tai sävelmää, joka toistuu mielessä tahtomatta, pakonomaisesti ja jota on vaikeaa lakata ajattelemasta. Sana korvamato on tullut meille saksan kielestä, jossa siitä käytettään nimitystä ohrwurm, sana korvamato on siis käännöslaina. Suomessa ilmiö tunnetaan yleisemmin nimellä ’musiikin soiminen päässä’. Korvamato voi olla todella ärsyttävä tai tässä minun tapauksessani mukava ja voimaannuttava.

Minun korvamatoni on punaisesta veisukirjasta löytyvä tuttu laulu, Tunnen suurta Jumalaa vain vähän, joku saattaa tuntea laulun myös niemeltä Tänään häneen uskon. Punainen veisukirja on meille monelle todella tuttu rippileiriltä, muistan itsekin laulaneeni kyseistä laulua siellä.

Jatka lukemista ”Korvamato” →

Hiihtolomalta on jo varmasti palattu. On palattu, vaikka ei olisi edes lähdetty. Mutta on helpompi sanoa, että ollaan palattu. Se oli lomana ihan tavallinen. Ensi vuonna ehkä keksitään jotain uutta. Arjen taas alkaessa voisi tutustua, mitä tarkoittaa käsien ristiminen rukoukseen.

Kun laitat kädet ristiin ja katsot niitä, niin ajattele seuraavasti. Peukku = lähimmäiset. Siinä he ovat – esirukouksessa. Etusormi = opettajat ja kasvattajat. Jatka lukemista ”Peukalorukous” →

Brittitutkijat ovat onnistuneet magneettikuvauksen avulla toteamaan aivoista, mitä tapahtuu kun yritämme parastamme ja kuitenkin mokaamme (HS 22.1.16). Aivokuvista ilmeni, että pienten lihasten hallintaa, kuten käden toimintojen ja liikkeiden sujuvuutta säätelevä alue vaimeni, kun ihmiset kuvittelivat, että heitä arvioidaan. Tuo aivoalue on yhteydessä mekanismiin, jonka avulla päättelemme, mitä kanssaihmiset ajattelevat. Päättelyn teemme ihmisten katseiden ja ilmeiden perusteella. Koehenkilöt kertoivat, että heitä jännitti enemmän, kun he uskoivat olevansa tarkkailun alla. Miten me tarkkailemme toisiamme ja toistemme tekemisiä? Jatka lukemista ”Kauneus on katsojan silmässä” →

Kuntosalit ja liikuntapaikat täyttyvät alkuvuodesta, kun aloitetaan ”Kesäksi kuntoon”-projekteja. Lunastetaan uudenvuodenlupauksia, otetaan ryhtiliike ja vannotaan, että nyt kyllä tsempataan. Kuulostaako tutulta?

Tavalliselle kuntoilijalle suositellaan noin viittä tuntia liikuntaa viikossa. Sisältäen; kaksi tuntia lihaskuntoharjoittelua  ja 2,5 tuntia kestävyysliikuntaa matalalla sykkeellä. Jos liikutaan kovemmalla sykkeellä, niin silloin riittää 75 minuuttia aerobista liikuntaa viikossa. Lihashuoltoa ei myöskään pidä unohtaa. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee 10 000 askelta joka päivä. Välttämättä ne töissä liikutut askeleet eivät tuota tavoitetta täytä, mutta kuka estää menemästä kävellen sinne lähikauppaan, kioskille, kirjastoon, pysäkille.. Koiranomistajilla ei liene ongelmia saavuttaa tuota suositusta.

Lihaskuntoharjoittelun ei tarvitse aina välttämättä olla kuntosalitreeniä, vaan myös ihan oman kehon painolla harjoittelu riittää. Näin talvella esim. lumenluonti kotipihassa (kolaus), lasten vetäminen pulkassa ja lumilinnan rakentaminen käyvät hyvästä ”salitreenistä”. Tosin edellyttää sitä lunta. Hyvällä mielikuvituksella pääsee pitkälle. Eihän kuulosta mahdottomalta?

Jatka lukemista ””Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat tekosyitä” UKK” →