Olemme median pyörityksessä – syystäkin. On varsin epämiellyttävää, kuulla kirkon työntekijän epäasiallisesta toiminnasta. Kuitenkin ajattelen, että muutos parempaan edellyttää aina tosiasioiden tunnustamista, vaikka se saattaa kauhistuttaa.
Jatka lukemista ”Todellisen toimintakulttuurin muutoksen aika”
Tiedä häntä, mistä lie tuli ?
Muukalainen,
karvahattu syvälle päähän painettu, ettei silmiä näe.
Leveät hartiat kumarassa.
Koputti oveen kahdesti.
Hermannin diakoniatalo, os. Hämeentie 73, avoinna seuraavasti:
su klo 10 pullakirkko
Mitä, jos perhejuhlan sijaan joulu olikin yksin vietetty viimainen ilta? Jos puhelin ei soinut, suku on jäänyt taakse, eikä ollut ketään, jolle toivottaa hyvät joulut? Jos lapsuuden jouluja ei tahtonut muistaa, ja kun sitten väkisin jotain tuli mieleen, se nosti surun nieleskeltäväksi kurkkuun? Ja nyt vain toivoo jälkikäteen, ettei kukaan satu kysymään, että miten joulu.
Jouluyö on kertomus, joka on sekä karu että kaunis.
Itse olen miettinyt näin joulun alla sen karuutta. Erityisesti paimenia. Kun Jeesus syntyi, paimenen ammatti ei enää ollut arvossaan. Tämä näkyi mm siinä, että ne miehet, jotka hoitivat paimenen tehtävää, olivat taustaltaan hyvin epämääräistä joukkoa. Eivät siis kovin arvostettuja muitten ihmisten silmissä.
Jatka lukemista ”Ajatuksia jouluyön karuudesta ja kauneudesta”
Pullakirkon plokikirja 