Jouluyö on kertomus, joka on sekä karu että kaunis.
Itse olen miettinyt näin joulun alla sen karuutta. Erityisesti paimenia. Kun Jeesus syntyi, paimenen ammatti ei enää ollut arvossaan. Tämä näkyi mm siinä, että ne miehet, jotka hoitivat paimenen tehtävää, olivat taustaltaan hyvin epämääräistä joukkoa. Eivät siis kovin arvostettuja muitten ihmisten silmissä.
Mutta – jouluyön kauneuteen kuuluu juuri se, että he olivat ensimmäiset, jotka saivat kuulla Vapahtajan syntymästä. Ja juuri heitä sanoma kosketti niin, että he lähtivät katsomaan vastasyntynyttä.
Kun me itse kuin olemme valmistautumassa kohti joulujuhlaa, saatamme miettiä sitä, mikä on meidän osamme tai osuutemme ikuisen joulun sanomaan. Taustalla vuosi ja kenties joulunaika, joka on ollut monin tavoin haastava: iloineen ja suruineen.
Jouluyöstä ei mikään ole muuttunut: sanoma siitä, että valo voittaa pimeyden niin ihmissydämissä kuin maailmassa kuuluu kaikille: säädystä tai elämäntilanteesta riippumatta.
Ja vielä millä tavalla… Martti Luther kirjoittaa tästä jo 1 . adventin saarnassaan seuraavasti: “Hän tulee. Sinä et mene hänen tykönsä, etkä nouda häntä, vaan Herra tulee.“ Olivatpa siis jouluvalmistelumme millaisella tolalla tahansa niin sisäisesti kuin ulkoisesti, ei se jotenkin ole viimekädessä olennaista.
Kuten jouluyönä: kun Jeesus syntyi ihmiseksi meidän keskellemme, hän haluaa tulla osaksi joulua ja juhlaamme. Se on hänen työtään ei meidän. Ja koska näin on, me vapain mielin saamme, kuten paimenet, lähteä katsomaan vastasyntynyttä – ja iloiten ja ihmetelleen ottaa sen sanoma vastaan.
Sen, että meille on todellakin syntynyt Vapahtaja, joka tahtoo meidät tänäkin jouluna ottaa osallisiksi ilosta ja toivosta. Meidät tavalliset arjen ihmiset.
Näillä sanoilla ja ajatuksilla: Hyvää ja siunattua joulua teille kaikille!
Jussi Lahti
pastori
erityisdiakonia
Pullakirkon plokikirja 
Eheyttävä ja virkistävä postaus. Leppoisat tunteet saivat huokaisemaan ja hengahtämään tämän aparaatin ääreen.
Hyväpä se on muistutella kiihkeässä ajassamme Vapahtajan synnytyslaitosta ja uteliaiden vierailijoiden karuja työkaluja. Terveisillä ja välipäivien ylensyönneillä on niilläkin varottavansa, ei sovi unohtaa ketään joukoista.
”..älkää etsiytykö parempienne pitoihin vaan menkää sinne missä ovat köyhät, vaivaiset ja työllä raskautetut.” Motivoivaa ? Kaipaisimmeko rahtusen syväjohtamista ?
Käyttöliittymähän on debugattu, sormia vaan sormien lomahan ja yhteydenottopyyntö Suurelle Pääkonttorille, eiks vaan että ora et labora!
Terveiset v. t. erikoistontulta!
Kiitokset, naputellessa soi Juicen Elämänuraa – hmph – Herramme saattaa olla kujeellisella keinolla hengessä mukana… Boogieteorian alkeet.
Ei sovi arvella kaikkea, johdatuksen olemus on minulle likeinen hyvän kurin olemukselle, opastava, ohjaava, neuvova. milloin se unohtuu, jää myös mainiosti ja aivan liian usein pikainenkin rukous lähettämättä. Ei voittoa ilman osallistumista? Erehdys, mutta rukous voi olla niin nopea toimi että sitä mieluummin veikkaa vakiona kolme varmaa, Isän, Pojan ja oliko se nyt Palloliiton vai Pyhän Hengen nimeen kuin osuuskaupan neidin ja naapurin akan nimeen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Jouluyö on karu ja ei ole. Mutta kenties juuri sen karuus, on asia, joka sitoo tuon yön tähän todellisuuteen – ja tällöin se laskeutuu keskellemme arkeen. Ja juuri arjessa me tarvitsemme vahvoja kertomuksia. Ei vehnäpullaa, vaan tiukkaa ruista, jotta jaksaisimme: ora et labora!
TykkääTykkää