Mitä silloin, jos elämä on alkanut muistuttaa neonvalojen valtaamaa huvipuistoa? Värikästä ja valoisaa, hauskaa tietysti, mutta tavallinen ei tunnu enää miltään, tai korkeintaan ankean haalistuneelta. Silloin olisi hyvä pysähtyä. Olisi hyvä lakata hetkeksi tuijottamasta telkkaria, näpräämästä kännykkää ja ryntäilemästä kaupungilla. Olisi hyvä hiljentyä ja miettiä, mitä Jeesus tässä sanoo, ja miksi:

”Niin hän sanoi heille: ”Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän”. Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.” Mark 6:31 Jatka lukemista ”Jeesuksen kanssa” →

Olemme median pyörityksessä – syystäkin. On varsin epämiellyttävää, kuulla kirkon työntekijän epäasiallisesta toiminnasta. Kuitenkin ajattelen, että muutos parempaan edellyttää aina tosiasioiden tunnustamista, vaikka se saattaa kauhistuttaa.

Jatka lukemista ”Todellisen toimintakulttuurin muutoksen aika” →

Tiedä häntä, mistä lie tuli ?
Muukalainen,
karvahattu syvälle päähän painettu, ettei silmiä näe.
Leveät hartiat kumarassa.
Koputti oveen kahdesti.

Jatka lukemista ”Muukalainen ovella” →

Hermannin diakoniatalo, os. Hämeentie 73, avoinna seuraavasti:

su klo 10 pullakirkko

Jatka lukemista ”Hermannin diakoniatalon viikkotoiminta” →

 

Mitä, jos perhejuhlan sijaan joulu olikin yksin vietetty viimainen ilta? Jos puhelin ei soinut, suku on jäänyt taakse, eikä ollut ketään, jolle toivottaa hyvät joulut? Jos lapsuuden jouluja ei tahtonut muistaa, ja kun sitten väkisin jotain tuli mieleen, se nosti surun nieleskeltäväksi kurkkuun? Ja nyt vain toivoo jälkikäteen, ettei kukaan satu kysymään, että miten joulu.

Jatka lukemista ”Yksinäisestä joulusta” →