Siihen on oiva neuvo: äläpäs nuolaise sormiasi laskiaispöydässä ruokaillessasi. Samassa ruokailutilanteessa on ohje sille, joka haluaa sadonkorjuussa säilyttää viikatteensa terävänä ja käyttökuntoisena: laskiaispöydässä pitää syödä runsaasti voita!

Kansaperinne antaa meille monia värikkäitä ja myös käytännöllisiä neuvoja tulevan vuoden ja toimintojen varalle. Laskiaisen aikaan onkin katsottu tulevaan satokauteen ja sadonkorjuuseen aivan kuten uudenvuodenaaton taioissakin. Meillä Suomessa ovat suloisesti sekaisin kansanperinteen uskomukset ja kristillisen uskon mukanaan tuomat perinteet. Pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto-olosuhteet ovat muokanneet kotoisen karnevaaliperinteemme luonnonilmiöiden mukaan toteutettaviksi. Lumihangessa telmiminen, mäenlasku ja kelkkarallit jäällä ovat meidän karnevaaliamme juuri siinä juhlassa, jossa eteläisen pallonpuoliskon väki tanssii sambaa hiekkarannoilla ja puistoissa hehkuvan auringon lämmittäessä mieltä ja kehoa.

 

Laskiainen aloittaa kauden, jonka matka ja mitta on seitsemän viikkoa pääsiäiseen. Aikaa ja matkaa taivallettavaksi. Riehakkaan juhlinnan ja runsaan aterioinnin jälkeen on hyvä keskittyä katsomaan edessä olevaa seitsemää viikkoa, hiljentyä suunnittelemaan omaa toimintaansa. On aika ja mahdollisuus tehdä valintoja.

Nyt on mahdollisuus muutokseen. Enkä tarkoita vain ruokavalion muutoksia. Toki omaan ateriakokonaisuuteensa voi tehdä tarkistuksia päivittäin.

Muutokseen on mahdollisuus myös ajatusten tasolla, omassa elämässä. Pitkän pimeän syksyn jälkeen ja talven keskellä kuka tahansa saattaa tuntea itsensä väsyneeksi, osaamattomaksi. Elämä näyttäytyy näköalattomuutena, yksinäisyyden tunne ympäröi monet. Tänä vuonna tuhkakeskiviikko ja ystävänpäivä osuivat samalle päivälle. Tuhkakeskiviikko kutsui hiljentymään ja hidastamaan tahtia, valmistautumaan paastonaikaan. Ystävänpäivä innosti muistamaan ystäviä, lähellä ja kaukana – aivan siinä vieressä ja jossakin kaukana, kenties tavoittamattomissa olevia.

Arkipäivässään voi hiljentää tahtia monessa asiassa. On mahdollista luopua kaikenlaisesta hässäkästä, meluisasta aikaa vievästä ja keskittyä hiljaisempiin valintoihin. On mahdollisuus karsia kaikki älylaitteiden kanssa käytetty aika ja vaihtaa se ystävien tapaamiseen. Miten mukavaa onkin jättää sosiaalinen media, television katselu ja kaikenlainen monenlaisen elektroniikan kautta tuleva ja aikaa vievä meteli omaan olonsa ja tavata ystäviä aivan kasvotusten.

Annamari Kaskisen runoa lainaten:

”Arkipäivän juhlaan Sinut kutsuisin, keittiööni vanhaan; viereen kakluunin. Ruudullinen liina, leivän viipale. Kuppi kuumaa teetä: siinä juhla se. Sanoja vain vähän, tuskin ollenkaan. Ystävyyden kieltä vaiti kuunnellaan. Pimeyttä vasten loistaa kynttilä. Kolmaskin on tässä aivan lähellä.”

Sosiologisissa tutkimuksissa on tullut esiin nykyajan toimintamalli, jossa ihmiset sopivat ystävienkin kesken ensin tekstiviestillä; että milloin on sopivaa soittaa puhelu. Enää ei kilauteta kaverille vaan yks’kaks puhelua kuulumisten kyselyyn ja tiedusteluun, että kuinka sinä voit. Yksityisyyden kunnioituksesta on tullut osa rajaavaa toimintaa.

Jospa paastonaika mahdollistaisi sen, että tapaamme toinen toisiamme useammin ja aivan ilman erillistä kutsua. Ystävien ja läheisten tapaamiseen ei tarvita suuren suuria kattauksia, eikä runsaita pitoja. Edellä lainaamani runoilija kuvaa ”arkipäivän juhlan” ystävien kesken houkuttelevasti. Se tarjoilun kuvaus sopii myös meneillään olevaan paaston aikaan: leivän viipale ja kuppi kuumaa teetä kynttilän valossa. Siinä on arkipäivän juhla. Nauttikaamme ystävät siitä!

Pirjo Suomi, Hermannin Diakoniatalon diakoni