Tiedä häntä, mistä lie tuli ?
Muukalainen,
karvahattu syvälle päähän painettu, ettei silmiä näe.
Leveät hartiat kumarassa.
Koputti oveen kahdesti.

Seisoi avaamani oven takana.
Puhumatonna, seisoi vain .
Kylmä viima ja sade .
Väistyin päästääkseni vieraan,
tuon tuntemattoman kulkijan , kiertolaisen sisään.
Tumma hahmo, siluetti,
valoa vasten.
Astui hitaasti tupaan.
Ei puhunut.
Otin märät päällysvaatteet vastaan.
Takin ja rukkaset.
Ei puhunut.
Istuuduin viereen .
Hänellä karvalakki syvällä päässään.
Silmiä ei näkynyt.
Tarjosin ruokaa ja juomaa.
Istui vain hiljaa.
Ei puhunut.
Rauha välillämme.
Sanaton Rakkaus.
Hiljaisuus.
Lämpö huoneessa.
Hän on kotona,
minä olen kotona.
Hitaasti hän ottaa karvalakin päästään,
laskee sen pöydälle,
välillemme.
Katsoo silmiin.
Ei puhu.
Tunnen Hänet.
Hän on ANTEEKSIANTO.
Kiitos Rakkaus.
Kiitos Jumala. ❤️

– Marketta Nelimarkka–