Pimeä marraskuun ilta. Sataa vettä. Olisi mukava kääriytyä vilttiin takkatulen lämpöön. Susanna menee kuitenkin eteiseen, pakkaa laukkuunsa laulukirjan, pukeutuu lämpimästi, ottaa sateenvarjonsa ja lähtee. Kilometrin kävelyn jälkeen hän saapuu palvelutalon muistisairaiden ryhmäkotiin, missä odottelee jo muutama tuttu. Pianisti tapailee nuotteja. Iltavuoron työntekijät saattelevat asukkaita paikalle, yksi asettelee jalkoja paremmin pyörätuoliin, yksi kohentaa shaalia laihoilla harteilla, yksi sipaisee kiharan pois elämänryppyiseltä poskelta.
Päiväksi parempaan
Huokaan, huokaan, kolmannen kerran huokaan.
Raskaat kuormani luovutan.
Tyhjääkö nyt täynnä,
olematontako olenna.
Saapui Suuri Saapas,
alun avartaa,
opin ohjiin ojentaa.
Tuntuu tuttu Turva,
ei ole minulta tuo,
Tuntematon tuttu.
Puku ja pieksut, omat epäluuloni loimet.
Näön hämärtää
Kuulevat korvat korventaa.
Näkevät silmät samentaa.
Suuni suoltaa sammakoita.
kärmehiä kannattelee.
Mut on minulla mahdollisuus.
Aamun nouseva aurinko,
ehdinkö säteiden sillalle?
Vai jäänkö?
Päiväksi tuonelan tarhaan,
oppia ojasta ammentamaan.
Ei, en tahdo,
vajassa asua, ojissa koukkia.
Veneen valmiiksi laitan,
ruuhen rantaan,
sää kuin sää,
aamun aikaan ajoitan,
pimeän pilven läpikin,
sillalle minut yhdistää,
vettä venhon alle,
airoihin ajateltavaa.
Sinne matkaan.
Tielle tuntemattomaan,
autuaaksi antautumaan,
Päivään parempaan.
-Marketta Nelimarkka –
Kun tekemisen nälkä iskee
Ihmisellä on luonnostaan tarve tehdä käsillään jotakin ja toteuttaa itseään. Käsillä tekeminen on prosessi, joka hauskan ja mielekkään tekemisen lisäksi poistaa stressiä, stimuloi aivoja ja on tutkitusti hyväksi mielenterveydelle. Käsitöiden tekeminen voi toimia niin viihteenä, haastavien tilanteiden käsittelykeinona kuin mielenrauhan antajanakin. Tavoitteellinen työskentely luo merkityksellisyyttä ja onnistumisen kokemuksia, sekä antaa hallinnan tunnetta elämään. Käsityöt voivat toimia myös sopeutumiskeinona erilaisiin elämänvaiheisiin ja -rooleihin, tai auttaa luomaan oman näköisiä tulevaisuudensuunnitelmia.
Käsityöt kutsuvat itseilmaisuun. Jokainen voi itse vaikuttaa omilla mieltymyksillään, yksilöllisillä tarpeillaan ja tavoitteillaan lopputulokseen. Voi sitä riemua, kun entinen tumpelo saa valmiiksi päässään pitkään pyörineen, välillä kenties mahdottoman vaikealta tuntuneen projektinsa! Taitojen kehittyminen motivoi jatkamaan luomista ja uusia ideoita syntyy.
Luovalla käsin tekemisellä voi parhaimmillaan olla sekä tiedostettu, että tiedostamaton terapeuttinen vaikutus. Huomion kiinnittäminen työskentelyyn surun, ahdistuksen tai muun haastavan tilanteen keskellä voi tuoda merkittävää helpotusta päivään ja auttaa nousemaan vaikeasta elämäntilanteesta.
Käsityöt toimivat monella myös sosiaalisten suhteiden edistäjinä. Jaakko Löytyn rippikoululaulun tilkkutäkkivertauksen tavoin mukaan mahtuu monenlaista tekijää:
“Me erilaiset pienet tilkut
Liki toisiamme
Nyt ollaan suuri lämmin peitto
Yhtä herrassamme.”
Tule siis sinäkin tekemään käsitöitä Hermannin diakoniatalolle! Aloittelijoita neuvovat talon kärsivälliset vapaaehtoiset päivätuvassa maanantaisin ja torstaisin klo 10–12. Myös tässä postauksessa nähtävän tilkun virkkaus harjoiteltiin heidän opissaan.
Petrina ”Peppi” Laine
sosionomi-diakoni -opiskelija
Lähteet
Evetts, C. L. & Peloquin, S. M. (2017). Mindful Crafts as Therapy: Engaging More Than Hands. F.A. Davis Company.
Löytty, J. (1979). Tilkkutäkki. Lyrics. Saatavilla 16.10.2017. http://lyrics.fi/jaakko-loytty/tilkkutakki
Pöllänen, S. (2012). Käsityö ja psyykkinen hyvinvointi käsityön tutkimuskentässä. Saatavilla 16.10.2017. https://arkisto.uasjournal.fi/uasjournal_2012-1/1363-2825-1-CE.pdf
Sormunen, S. (2011). HYVÄÄ OLOA KÄSITYÖSTÄ: Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia Kädentaitoryhmästä. Saatavilla 16.10.2017. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/32116/Hyvaa_oloa_kasityosta.pdf?sequence=1
Yle. Vapaa-aika (2011). Käsityöt hellivät sielua. Saatavilla 16.10..2017. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/29/kasityot-hellivat-sielua
Alkanut pimeä vuodenaika
Aamulla väsyttää, ulkona on pimeää.
Kuulostaako tutulta?
Lehdissä ja mediassa jaetaan neuvoja:
syö vitamiineja, tee jotakin mukavaa,
hanki kirkasvalolamppu!
Katuretriitti : Haavoittuvaisuuden ja tuntemattomuuden hyväksyminen
Katuretriitti on amerikkalaisen zen-opettaja/kansalaisaktivisti Bernie Glassmanin 1990-luvun alussa New Yorkissa aloittama henkisen harjoituksen muoto. Glassmanin mukaan buddhalaisen harjoituksen ytimessä on herääminen kokemaan elämän ykseys, kokonaisuus ja yhteenkietoutuneisuus. Glassman on kehittänyt tämän kokemuksen saavuttamiseksi joukon uudenlaisia harjoituksia, joista eri kaupungeissa tapahtuvat Katuretriitit, kansanmurhien tapahtumapaikoilla tapahtuvien retriittien ohella, ovat kaikkein merkittävimpiä. Katuretriitin osallistujat elävät kaupungin kaduilla neljä päivää ilman vakinaista suojaa, rahaa, matkapuhelinta ja luottokorttia.
Kun Belgialainen zen-opettajani Frank De Waele pyysi minua viime huhtikuussa organisoimaan Katuretriitin Helsinkiin olin varma, että ketään ei tulisi, kerjääminen olisi mahdotonta, eikä missään olisi paikkaa missä syödä tai nukkua. Juuri tämän vuoksi opettajani Frank halusi että järjestäisin sen. Buddhalaisen ajattelun mukaan todellinen myötätunto nousee pelon kohtaamisesta ja sen voittamisesta.
Katuretriitti oli erittäin konkreettinen sukellus kohti tuntematonta. Kuvittelen usein tietäväni yhtä sun toista monenlaisista asioista, Katuretriitti opetti, että en oikeasti tiedä juuri mitään yhtään mistään, varsinkaan siitä, millainen kotikaupunkini asunnottomien, paperittomien, alkoholistien, narkomaanien tilanne ihan oikeasti on ja miten heistä pidetään huolta.
Jatka lukemista ”Katuretriitti : Haavoittuvaisuuden ja tuntemattomuuden hyväksyminen”
Pullakirkon plokikirja 