Päiväksi parempaan

Huokaan, huokaan, kolmannen kerran huokaan.

Raskaat kuormani luovutan.

Tyhjääkö nyt täynnä,

olematontako olenna.

Saapui Suuri Saapas,

alun avartaa,

opin ohjiin ojentaa.

Tuntuu tuttu Turva,

ei ole minulta tuo,

Tuntematon tuttu.

Puku ja pieksut, omat epäluuloni loimet.

Näön hämärtää

Kuulevat korvat korventaa.

Näkevät silmät samentaa.

Suuni suoltaa sammakoita.

kärmehiä kannattelee.

Mut on minulla mahdollisuus.

Aamun nouseva aurinko,

ehdinkö säteiden sillalle?

Vai jäänkö?

Päiväksi tuonelan tarhaan,

oppia ojasta ammentamaan.

Ei, en tahdo,

vajassa asua, ojissa koukkia.

Veneen valmiiksi laitan,

ruuhen rantaan,

sää kuin sää,

aamun aikaan ajoitan,

pimeän pilven läpikin,

sillalle minut yhdistää,

vettä venhon alle,

airoihin ajateltavaa.

Sinne matkaan.

Tielle tuntemattomaan,

autuaaksi antautumaan,

Päivään parempaan.

     -Marketta Nelimarkka

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s