Katson pullakirkon seiniä ja näen omia kuvia maalauksia isoja ja pieniä – ja mietin miksi maalaan.

Olen vuosia tehnyt työtä toimittajana ja myös taitelijana ja palo on aina ollut sama – tarve näyttää ja kuvata todellisuutta.

Joskus riemastun tekemisestä ja värit valtaavat maailmani, mutta aika usein palaan siihen karuun todellisuuteen, jonka näen mustavalkoisiin kuviin ihmisistä.

Onko oikein, että jonkun on istuttava kadulla kerjäämässä rahaa ruokaan . Onko oikein , että ihmiset piiloutuvat kun odottavat lupaa olla maassamme ja kun sitä lupaa ei tule nousee hätä ja paniikki.

Jatka lukemista ”Miksi” →

Joskus on hyvä päästä kotoa pois ja katkaista arki. Luonnon helmassa sielu lepää! ”Täällä on mukava porukka ja ihmiset tulevat toimeen keskenään.” Totesi eräs leiriläinen kommentoidessaan erityisdiakonian jo perinteeksi muodostunutta kevätleiriä Kotorannan leirikeskuksessa. Osa leiriläisistä oli osallistut leirille jo useampana vuotena ja moni osallistuja kommentoikin, että olisi mahtavaa jos leiri voitaisiin järjestää useammin. Leiriläisten ikähaarukka vaihteli ja vanhin osallistuja oli yli 90- vuotias. Vanhemmat osallistujat kiittelivät muiden leiriläisten huomaavaisuudesta: ”Ihanaa, kun maltetaan odottaa meitä vanhempiakin, vaikka kävely onkin hitaampaa. Kiroiluakaan ei kuulu ja huolenpito on hyvää.”

Viisi päiväisellä leirillä kokeiltiin innokkaasti myös joillekin leiriläisille täysin uusia aktiviteetteja. Frisbee-golf ja mölkky olivat suosittuja ulkoaktiviteetteja. Leikkimielisissä olympialaisissa korostui ryhmähenki ja yhdessä tekeminen. Myös perinteinen bingo, karaoke ja kotakahvittelu tikkupullan kera mahtuivat leiriohjelmaan. ”Vanhempien osallistujien asenteesta on kyllä oppiminen. Hieno nähdä, kuinka he osallistuvat aktiivisesti ja rohkeasta uusiinkin juttuihin.” totesi leirin ohjaaja innokkaasti.

Jatka lukemista ”KEVÄTLEIRILLÄ MIEHET VÄÄNTÄÄ JA NAISET KORISTAA” →

uuden alun antaa

Sini Makkonen
erityisdiakonian sosionomi-diakoniharjoittelija

Seitsemän teoksen sarja,  Seitsemän Rukousta / Septem Orationes , kuvaa pitkää itsetutkistelun ajanjaksoa.  Samalla myös hengen hetkessä vilahtavaa nopeampaa aamuista ja päivän hetkistä tapahtuvaa itsensä tuntemista Jumalan rakkaudessa.

Jatka lukemista ”Seitsemän rukousta” →

Vierailin Pullakirkon liturgina jokin aika sitten. Oli antoisaa tutustua Hermannin diakoniatalon toimintaan ja toimijoihin. Pullakirkko on minusta erityinen jumalanpalvelus, messu jolla on kävijöilleen suuri merkitys yhteisön ylläpitäjänä. Jäinkin messun jälkeen pohtimaan Pullakirkon eri merkityksiä kävijälleen.

Jatka lukemista ”Rusinoita pullassa” →