Kuulin kerran tarinan metsurista , joka meni rautakauppaan vaihtamaan rikkoutunutta pokasahaa uuteen. Kauppias kuitenkin alkoi kaupata hänelle uutuutta, ketjulla varustettua sahaa. Hän kehui, että tällä vehkeellä menee yli 150 runkoa päivässä nurin. Ilahtunut mies osti sahan ja meni töihin. Viikon kuluttua mies palasi kauppiaan luokse ja sanoi: tämä on ihan huono vehje. Ei tällä ole päässyt kymmeneen runkoon yhtenäkään päivänä, vaikka mitä olisi tehnyt. Onpas kumma juttu, sanoi kauppias ja vetäisi narusta sahan käyntiin. Metsuri kysyi: Mikäs ääni tuo on?
Tädeissä on energiaa
Ihanaa, ymmärsin vihdoinkin ostaa menopaluu lipun Hyvinkäälle. Kohta olen perillä. Pyysin, etteivät lapset tule minua vastaan. Mukana on heidän joululahja. Iso, pinkki lelulaatikko, siinä on prinsessojen kuvia niin kuin viiisivuotiaille on soveliasta. He elävät parasta prinsessa-aikaa. Vaatteita vaihdetaan usein ja mitä enemmän glitteriä niin sen parempi.
Menomatkalla käytiin tehtiin pieni kierros. Pokemoniin olemme molemmat hieman hurahtaneet. Pappa korjasi hiekkalaatikkoa tyttöjen kanssa. Isäntä mittaili kaivetun kuopan kokoa. Ensi viikolla tulee leikkimökki. Kuulema 20 cm liian pieni.
Antoisa matka
Syksyiset terveiset Tuustaipaleelta, plokia kirjoittaessa 25.10.2016, lumihiutaleet leijailee hiljalleen syksyisten lehtien päälle, talvi tekee tuloaan. Ensilumi tuo mukavasti valoa tänne pimeään . Niin, blogin kirjoittajana on Tarja, erityisdiakonian suntio, joka sai mahdollisuuden siirtyä tänne Tuustaipaleelle Kuntoutumiskeskukseen töihin puoleksi vuodeksi.Edellisen kerran bloggasin toukokuussa, tässä lupaamani syksyiset kuulumiset.
Matka tänne on ollut mukava, uusia haasteita ja uusia ihmisiä ympärilläni. Ja on ollut ihana saada antaa omalta osaltaan sitä apua ja tukea mitä täälläkin tarvitaan.
Kirkon olemuksesta
Pullakirkossa nousee aika ajoin keskustelu kirkosta. Joillekin kirkko on talo, jossa on paksut seinät ja tiiviisti suljetut ovet. Toisille se on jonkinlainen voima, joka vaikuttaa maailmassa. Kirkolla on selvät juridiset rajat, mutta sen olemassaolon rajoja ei pystytä piirtämään. Wilfrid Stinissen hahmottaa kirkon sarjaksi ympyröitä, joilla on yhteinen keskipiste. Hän piirtää mieliimme kuvan : ”Sisin piiri on suhteellisen pieni, mutta se avautuu uusiin, suurempiin piireihin, jotka ovat samalla kauempana keskipisteestä. Uloin piiri on niin suuri, että se sulkee sisäänsä koko ihmiskunnan. Kukaan ihminen ei voi välttyä tavalla tai toisella tapahtuvasta kirkon vaikutuksesta.”
”On hienoa olla auttamassa ihmisiä”
Petri on nyt harjoittelijana Hermannin diakoniatalolla. Hänen mielestä diakoniatalossa on parasta mukava työporukka.
”En tiennyt entuudestaan Hermannin diakoniataloa, mutta kun tätä ehdotettiin, se kuulosti heti mukavalta. En ole ennen ollut kirkon hommissa, mutta ei minulla mitään ennakkoluuloja ollut.
Ensimmäisellä kerralla kun tulin tutustumaan diakoniataloon, yllätyin, että näin hyvä paikka on olemassa. Etukäteen vähän jännitti. Kun minulle neuvottiin työt ja tilat, pääsin kuitenkin helposti mukaan porukkaan.
Pullakirkon plokikirja 