
Syksy on yliarvostettu vuodenaika. Jo vapun tienoilla näkyy merkkejä siitä, että kahden kuukauden kuluttua päivät ovat selvästi lyhyempiä kuin juhannuksena. Juuri, kun ihminen ehtii tottua valoisiin iltoihin ja kuulaisiin öihin, tulee syksy ja pilaa kaiken. Pimeys läsähtää päälle ja varmistaa läksytyksen vielä saavillisella sadevettä. Niskaan. Mikähän siinä muka on niin hillittömän hienoa, kysyn vaan. Eivätkä kynttilänvalossa fiilistely ja hyggeily auta yhtään. Kaiken maailman hämärähyssyttely on samaa kuin antaisi tekohengitystä kuivalla maalla sätkivälle ahvenelle. Sitä paitsi eivät ne kynttilät edes syty, kun sade kasteli tulitikut.
