Katto pään päällä, seinät ympärillä, yhteisö tukena

Olen asunut Helsingin Seurakuntayhtymän Erityisdiakonian Tukiasunnossa jo reilut kaksi vuotta. Palasin takaisin Helsinkiin v. 2016 pitkän poissaolon jälkeen, enkä osannut kuvitellakaan, millainen kaupunki minua olisi vastassa 15 vuoden vierittyä kalenterissa siitä, kun olin lähtenyt täältä pois. Minulla ei ollut palatessani mitään mukanani, ei omaisuutta, vain vaatteet päälläni, minua ei odottanut täällä palatessani kukaan, eikä minulla ollut edes paikkaa minne olisin mennyt.

Jatka lukemista ”Katto pään päällä, seinät ympärillä, yhteisö tukena”

Suurin suru on sanaton

Suurin suru on sanaton. Tuon värssyn olen kuullut hautajaisissa ja nähnyt kuolinilmoituksissa. Värssyn sisältö on alkanut näyttäytyä minulle toisenlaisena kuin aiemmin. Jos omasta surusta ei uskalla tai koe voivansa puhua, niin suru jää sanattomaksi, kipeäksi möykyksi sisimpään. Näin voi tapahtua, kun on yrittänyt kertoa omalle kohdalle osuneesta menetyksestä mutta joutunut kohtaamaan mykkyyttä, vältteleviä katseita tai jopa lausahduksen, että parempi, kun kuoli.

Jatka lukemista ”Suurin suru on sanaton”

Asunnottomien Yö 17.10

Kuten kansainvälisestikin, myös Hermannin diakoniatalolla vietettiin keskiviikkona 17.10 Asunnottomien Yö-tapahtumaa. Hermannin diakoniatalon arkeen kuuluu joka arkipäivä klo 9.10-13 auki oleva Cafe Hermanni, joka sisältää keskiviikkoisin ja perjantaisin myös diakoniaruokailun. Tämän lisäksi Hermannissa on myös päivittäinen peseytymis- sekä pyykinpesu mahdollisuus.

Jatka lukemista ”Asunnottomien Yö 17.10”

Usko ja epäusko

Kirkkovuoden viikko teemana tällä viikolla on usko ja epäusko.

Raamatussa kerrotaan aiheeseen liittyen sokeasta miehestä, jonka sokeuden Jeesus paransi. Fariseukset eivät tunnustaneet  tätä, kuten eivät muitakaan Jeesuksen tekoja. Sokea mies uskoi Jeesukseen, ja tämän raamatun tarinan opetus onkin, että sokea uskoi, hän näki. Kun taas fariseukset eivät uskoneet, ja olivat täten sokeita.

Jatka lukemista ”Usko ja epäusko”