Olemme nyt eläneet koronan kanssa yli vuoden. Tämä aika on muuttanut ja tulee vielä muuttamaan maailmaa paljon. Suomi on selvinnyt kriisistä paremmin kuin monet muut maat, mutta siitäkin huolimatta koronan on tehnyt meilläkin tuhansien ihmisten elämistä hankalaa. Sen lisäksi, että tautiin sairastuminen voi pahimmassa tapauksessa viedä hengen, on Korona-aika vaikeuttanut normaalia elämää.
Jatka lukemista ”Kirkko mukana rakentamassa Koronan jälkeistä Suomea”Kevät keikkuen tulevi – ja kohta jo on kesä
Taivas on sininen ja valkoinen – ja aurinko paistaa. Olemme kaikki eläneet ihan liian kauan hyvin poikkeuksellista aikaa. Koronaväsymys on ihan sallittua, vaan vielä on jaksettava. Katson työhuoneeni ikkunasta sinisenä hohtavaa taivasta ja pihalla talven hiekkoja harjaavaa ”lakaisukonetta”. Ne tuovat toivoa siitä, että tulevana kesänä voimme olla ja liikkua vapaammin – istua puiston penkillä nauttien auringon lämmöstä katsoen samalla ohi kulkevia ihmisiä värikkäissä kesävaatteissaan. Haluan pitää kiinni tästä ajatuksesta viimeiseen saakka!
Jatka lukemista ”Kevät keikkuen tulevi – ja kohta jo on kesä”KADEHTIVA JUMALA

Elokuvassa ”Troija” kreikkalainen sankari Akiles toteaa: ”Jumala kadehtii meitä. Hän kadehtii meitä, koska olemme kuolevaisia, koska jokainen hetki voi olla viimeisemme. Kohtalomme tekee kaikesta kaunista.”
Jatka lukemista ”KADEHTIVA JUMALA”Mukana hyötyruokajaossa
Olen Carey ja olen toisen vuoden sosionomi-opiskelija. Opiskelen Diakissa englannin kielellä. Olen englantilainen ja olen asunut Suomessa jo 10 vuotta. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä työtä maahanmuuttajien parissa.
Aloitin toisen työharjoitteluni Hermannin Diakoniatalon Varustamolla, Turvaverkko- projektissa, helmikuussa. Harjoitteluni kestää 12 viikkoa. Olen iloinen, että voin oppia lisää suomen kieltä ja tutustua erilaisiin ihmisiin ja tarjolla oleviin palveluihin. Olen ollut mm. auttamassa hyötyruokajaossa ja siitä haluankin nyt kertoa.
Jatka lukemista ”Mukana hyötyruokajaossa”



