En minä tiedä kuinka aion selviytyä

lainalyhennysten

velkaerien

eräpäivien

harmaassa, monimutkaisessa labyrintissä.

En minä tiedä enkä välitäkään

Nyt vain hengitän tämän hetken turvaa.

Kuuntelen tuulen keinuntaa pihapuussa.

Nuo viralliset, totiset kirjeet

kiikutan nauraen äitini syliin

pohjattomaan.

Olen kirjoittanut tämän runon lukioiässä, aikana kun en ollut maksanut vielä ensimmäistäkään vuokraa, ottanut lainaa tai hoitanut yhtään laskuani maksuun. En oikeastaan ymmärtänyt talousasioista mitään, eikä minun vielä tarvinnutkaan. Ne vähäiset viranomaisilta tai pankista tulevat kirjeet, joita silloin sain, vein avaamattomana aina äidilleni. Ajatuskin siitä, että minun pitäisi avata kirjeitä ja lukea niissä olevaa paperinmakuista tekstiä, sai minut tuskastumaan. Minä ei ollut noita kirjeitä varten eikä minua kiinnostanut niissä olevat asiat. Se oli nuoren ihmisen epävarmuutta ja toisaalta uhoa, aivan kuin voisin olla senkaltaisten asioiden ulkopuolella.

Jatka lukemista ”Yhdessä me selvitämme tämän” →

Hermannin vapaaehtoistoimija Timo on harrastanut valokuvausta pitkään. Erityisesti luonnossa liikkuminen ja luonnon kuvaaminen on Timolle tärkeää. Luonto ja sen moninaisuus on loputon ilon löytämisen lähde.

Jatka lukemista ”Timon kesävalokuvia” →

IPS-sijoita ja valmenna työhönvalmennus

Helsingin kaupungin psykoosipoliklinikalla käynnistyi vuosi sitten IPS-sijoita ja valmenna hanke. IPS (Individual Placement and Support) on tieteelliseen näyttöön perustuva työhönvalmennusmalli, joka on käytössä mm. Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja Norjassa. THL:llä on parhaillaan viisi alueellista hanketta Helsingin kaupungin lisäksi HUS:n ja Uudenmaan TE-toimiston, Etelä- Pohjanmaan sairaanhoitopiirin, Siun Soten ja Lapin sairaanhoitopiirin kanssa. IPS-työhönvalmennuksen aloittaneiden asiakkaiden määrä on 444, joista  työllistyneiden  määrä on 160 asiakasta. Työllistyneiden osuus IPS- palveluissa on tällä hetkellä 36%.

Jatka lukemista ”Työkokemuksia Hermannin Varustamolla ja IPS-sijoita ja valmenna työhönvalmennuksesta” →

Olen maalannut ikoneja muutaman vuoden ajan ja se on ollut aikamoinen matka oman mielen sisälle. Ikonin maalaus on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. Tällaiselle nopeatahtiselle asioihin tarttujalle on tullut yllätyksenä oikeastaan koko prosessi. Omista odotuksista osui maaliin vain, että saattaisin tykätä ikonien maalaamisesta, ja siinäkin kävi niin, että minähän suorastaan rakastan ikonien maalaamista.

Jatka lukemista ”Sole poka mikhään homma” →

Näin lauloi Vipe Pullakirkon klubi-illassa. Vipe lauloi, ja hiljaa kyyneleet vierivät kasvoilleni. Mietin missä on se kaikki mitä minä rakastan? Kappaleen soidessa katseeni kulki kohti altttaritaulua – punasaävyistä mosaiikkiteosta jossa Kristus on ristillä ryöväreiden keskellä. Tiesin: kaikki mitä rakastan on tässä. Hänen rakkautensa riittää, se on oikeasti kaikki mitä haluan rakastaa, mille haluan elämäni omistaa. En osaa niin tehdä – kompastelen, ja kaadun kerta toisensa jälkeen – mutta haluan. Haluan oppia rakastamaan Jeesusta. Samalla ajattelin kaikkia ihmisiä siinä illassa ympärilläni. Sitä lämmintä ja hyväksyvää ilmapiiriä. Sitä kodin ja perheen tuntua. “Kaikki mitä rakastan on tässä.” Seurakunta – sinä, minä, me kaikki yhdessä koolla siinä. 

Jatka lukemista ”“Kaikki mitä rakastan on tässä…” ” →