Rukouksen henkäykset, voivat tehdä hyvinkin kipeää ja saattaa tielle tuskallisellekin,
tutkimaan hoitamattomia haavoja Jumalan Hengen saattamana,
majesteettisille alkulähteille joissa saimme osumaa pienenä lapsena.
Jatka lukemista ”HOITAMATTOMAT KIPEÄT HAAVAT ”Muutin Helsinkiin loppusyksystä 2017. Olin tietysti sitä ennen usein käynyt kaupungissa; Läpikulkumatkalla etelään, sukulaisuusvierailuilla eri alueilla ja teatterikäynneillä. Nopeita pyrähdyksiä. Vain ydinkeskusta tuntui olevan jotenkin hallinnassa.
Jatka lukemista ”Puurokauha hyppysissä ja iloinen katse silmissä – Vapaaehtoisena Hermannissa.”
Kerron tässä vähäsen miten minä ajauduin asunnottomaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Elettiin 1990-luvun puolivälissä perhehelvettiä, missä vallitsi täysi kaaos ja päihdehelvetti, siitä ei ollut kuin yksi ulospääsy eli ero. Eron mukana meni myös kolme lasta.
Jatka lukemista ”Voittajafiilis”Takavuosina kirkko tuntui minusta kaukaiselta, jonkinlaiselta instituutiolta muiden valtion laitosten lisänä. En tiedä miksi minua ei lapsena kastettu kirkossa. Äitini kuului kirkkoon, mutta isäni ei. Emme käyneet myöskään joulukirkossa. Armeijassa osallistuin kuitenkin iltahartauteen, vaikka olin saanut vapautuksen tästä tapahtumasta. En kehdannut poiskaan jäädä, kun kaikki muutkin siihen osallistuivat.
Jatka lukemista ”MAALLIKKONA KIRKOSSA”
Pullakirkon plokikirja 