Minä pelkään elämää, entä jos sen sauma pettää, laulaa muusikko Tuure Kilpeläinen. Kevään aikana elämän sauma tietyllä tapaa petti, kun tuttu arki karkasi jonnekin ulottumattomiin. Elämän arvaamattomuuteen liittyvää pelkoa joutui prosessoimaan toisella tapaa kuin koskaan aiemmin.
Jatka lukemista ”Kaadun kohti valoa. Ajatuksia Tuure Kilpeläisen sanoituksista (osa 1)”
Pullakirkko sunnuntaisin klo 10. Sisään enintään 24 kävijää.
Esirukouspyynnöt voi lähettää:
Aloitin Hermannin diakoniatalolla harjoittelun maaliskuun puolessa välissä. Tarkoitus oli startata harjoittelu kevätleirillä. Ikäväksemme leiri peruuntui johtuen Korona- tilanteesta. Paljon muutakin peruuntui, mutta päätimme että harjoitteluni jatkuu kaikesta huolimatta, jos vain pysyn terveenä. Ja niin minä pysyin terveenä. Ajattelin että harjoittelustani tulisi varmasti erilainen kun olin odottanut. Menihän diakoniatalo kiinni silloin maaliskuun puolessa välissä. Toimintaa supistettiin ja toiminta siirtyi puhelimen varaan pääsääntöisesti. Talo oli kiinni, mutta toiminta jatkui toisella tavalla.
Otin puhelinyhteyden Pohjois–Saksan merimieskirkkoon, Hampurin kirjeenvaihtajaamme Timoon. Hän kertoo mitä kaikkea merimieskirkon toimintaan sisältyy ja mitä elämään Hampurin keväässä kuuluu.
Kaikki on muuttunut. Tuntuu siltä, ettei mikään tule olemaan entisellään. Kirjastot, uimahallit ja muut palvelut on suljettu. Ne jotka pitävät kiinni materiaalisen maailman kuvasta, ymmärtävät, että corona koskettaa kaikkia, riippumatta varallisuudesta. Kuinka säilyttää sellaisessa olotilassa hengen rauha? Miten pysyä tasapainossa?
Pullakirkon plokikirja 