Kotorannan keväistä, erityisdiakonian yhteistyössä Oulunkylän seurakunnan kanssa toteutettua, leiriviikkoa vietettiin Kiljavalla, kauniin Suomen suurimman lähdepohjaisen Sääksjärven rannalla, huhtikuun alussa. Me leirin vetäjät heitimme heti alussa haasteen, että tekisimme yhdessä Blogin leiristä. Tässä se tulee! Ohesssa kursiivilla kirjoitetut osiot ovat joko osallistujien kirjoittamia tai leirin aikana lausumia ajatuksia. Jatka lukemista ”Kevättä Kotorannassa!” →

Oheinen kuva on kotimme ruokapöydän yläpuolella olevasta hyllystä. Hyllyyn on kerääntynyt vuosien varrella erilaisia koriste- ja käyttöesineitä. Useilla hyllyssä olevilla tavaroilla on jokin tarina, joka liittyy perheeseemme tai sukuihimme. Kuvassa olevan sinisen, lentokoneen suihkumoottorin muotoisen, pienen kukkavaasin kyljessä lukee Finnair ja se on varhain menehtyneen isäni peruja työnantajaltaan ja on nyt hyllyssä muistona isästä. Kaksi kuohuviinilasia ovat tyttäremme ylioppilaslahjat ja ovat siirtymässä hänen ja tulevan puolisonsa kotiin. Pieni korurasia on vaimolle rakkaan jo aikaa sitten edesmenneen Toini-tädin peruja. Hylly osaltaan muistuttaa elämän jatkumosta ja sukupolvien vaihtumisesta. Esineissä elää jotakin menneistä sukupolvista ja niiden siirtyminen uusien polvien kotiin kertoo uusista tulevista sukupolvista. Muistot elävät oman aikansa. Jatka lukemista ”Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi!” →

Vuodenvaihde on erilaisissa yhteisöissä tilinpäätösten ja toimintasuunnitelmien aikaa. Pannaan mennyt vuosi pakettiin ja katsotaan eteenpäin. Missä on onnistuttu ja missä menty pieleen? Mitä vuodesta on opittavaa tulevaisuuden suhteen? Mitä toimintaa kannattaa jatkaa samaan malliin? Mitä pitää uudistaa? Muuttuminen ja uudistuminen on vaikeaa, usein muutoksen kohdalla alkuinnostuksen jälkeen kuitenkin palataan samoille, tutuille ja turvallisille, raiteille melko nopeasti, vaikka ehkä tarvetta muutokseen olisikin. Radikaaliin muutokseen lähdetäänkin usein vasta pakon edessä. Se miksi muutosta haetaan, unohtuu kovin helposti.

 

Myös yksittäisen ihmisen elämässä katsotaan taakse ja eteenpäin. Yhteisöpalvelu Facebookissa useat julkaisivat palvelun automaattisesti luomia katsauksia menneeseen vuoteen sen aikana tehtyjen päivitysten pohjalta. Katsaus nostaa helposti esiin vuoden ”huippuhetkiä” mutta mielessä liikkuu myös ne asiat, joiden pohjalta tarvetta muutokseenkin olisi. Vuoden vaihtumisen perinteisiin kuuluvat uuden vuoden lupaukset. Tehdään urakalla päätöksiä erilaisiin rempallaan oleviin asioihin liittyen. Kolme keskeistä asiaa, jotka lupauksissa nousevat esille ovat liikunta, laihduttaminen ja alkoholista pidättäytyminen. Vuoden alussa ihmiset ostavat kausikortteja kuntosaleille (alkuvuosi taitanee ollakin kuntosaliyrittäjien kulta-aikaa), tekevät pontevan päätöksen terveellisemmästä ruokavaliosta ja päättävät pitää tipattoman tammikuun. Mikään näistä ei ole huono asia vaikka ne jäisivät lyhytaikaisiksikin.

 

On myös asioita, joiden ajan me emme katso olevan nyt. Itselläni on ollut vuosikausia tallessa laatikollinen kauniita mustavalkoisia valokuvia, joiden tiedän liittyvän isäni ja tätieni lapsuuteen. Ne ovat osa myös minun historiaani. En kuitenkaan tiedä noista kuvista juuri mitään, koska en ajoissa kysynyt. Nyt se on myöhäistä kun kaikki mainitut henkilöt ovat kuolleet. Jostain syystä en niiden merkitystä ymmärtänyt silloin kun nuo tärkeät henkilöt olivat keskuudessani.

 

Kuten sanottu, tempausluontoiset ryhdistäytymiskampanjat eivät ole huonoja mutta mikäli haluaa tehdä pysyviä muutoksia elämässään, on lähestymistavan oltava erilainen. Uuden vuoden lupauksen sijasta tai sen lisäksi voisi ruveta tekemään päivän lupauksen. Ei siis vasta tammikuussa vaan tänään. Tänään lähden kävelylle, tänään syön runsaammin salaattia ja tänään mietin alkoholinkäyttöäni. Tänään tartun asioihin. Ylipäätään tänään mietin tärkeitä asioita elämässäni.

 

Näitä asioita pohdiskellessani tuli mieleeni Simojoki-Kaskinen tuotannosta laulu, Tänään häneen uskon. Uskoon liittyvät kysymykset ovat niin ikään sellaisia, joista sanomme, että niiden aika ei ole juuri nyt. Usko on kuitenkin erityisesti tätä päivää. Tämä ei millään lailla väheksy menneen arviointia ja tulevaisuuden suunnittelua. Menneen ilot voivat olla voimavaroinamme ja kiitoksen aiheina, vastoinkäymisten ei tarvitse olla taakkoinamme, syntimme saamme uskoa olevan anteeksiannetut ja tulevaisuuteen saamme katsoa luottaen. Siksi myös uskon aika on nyt.

 

Tänään toivotan kaikille hyvää vuoden 2015 viimeistä päivää ja siunausta uudelle alkavalle vuodelle 2016!

 Kimmo Kajos

 

Joulunaika Hermannin diakoniatalolla

ma 21.12.  Päivätupa klo 9-12

ti 22.12.    Päivätupa klo 9-12

ke 23.12.  Jouluruokailu ja joululauluja klo 12-14

to 24.12.  Joulupuuro ja jouluhartaus klo 9-11

su 27.12.  3. joulupäivän pullakirkko

ma 28.12. Päivätupa klo 9-12

ti 29.12.    Päivätupa klo 9-12

to 31.12.   Päivätupa klo 9-12

su 3.1.       Pullakirkko, ehtoollinen

Vastuunkantajat r.y. on erityisdiakonian lapsi. 1980-luvun puolessa välissä joukko erityisdiakonian työntekijöitä ja katulähetysaktiiveja rupesivat miettimään mahdollisuutta kantaa oma kortensa kekoon päihdeongelmien hoitamisessa. Syntyi kristillinen yhdistys, jonka arvopohjana on usko kolmiyhteiseen Jumalaan ja joka pyrkii kantamaan vastuuta päihdeongelmiin ajautuneista lähimmäisistä.

Yhdistyksessä olevat vastuunkantajat tekivät sinnikästä työtä tavoitteensa eteen. Esikoista saatiin vielä odotella, kuten kuuluukin, mutta se syntyi 1990 kun yhdistys avasi Kuntoutuskoti Tarpoilan Sipooseen. Tarpoila on ollut isolle joukolle nykyisistäkin pullakirkon kävijöistä käännekohta elämän suunnan muutoksessa, raittiuden saavuttamisessa sekä Jumalaan turvaavan arvopohjan syntymisessä.

Tarpoila sai perheenlisäystä 2000-luvun alkupuolella, kun sisarus Kirpputori avattiin. Kirppari toimii edelleen osoitteessa, Hämeentie 75. Kirpputorin tuotto kanavoituu Vastuunkantajien työn tukemiseen. Kirpputori tarjoaa myös mielekästä toimintaa Tarpoilan kuntoutujille.

Pitkään oli Tarpoilan yhtenä kutsulauseena, ”Astu Tarpoilan tielle”. Ajatusta tiestä käytetään usein vertauskuvana elämästä. Tie harvoinkaan kulkee suoraan vaan mutkitellen. Tiellä kuljetaan joskus harhaan ja eksytään, tämän ovat monet Tarpoilan kuntoutujat saaneet kokea. Vastuunkantajat lapsineen on vuosien varrella itsenäistynyt. Erityisdiakonian ja Vastuunkantajien suhde on nykyisellään muuttunut läheiseksi yhteistyö kumppanuudeksi, jolla on historiansa kautta vahva pohja. Myös Tarpoila on joutunut kulkemaan tietään monien mutkien kautta. Vastoinkäymisiltäkään ei ole vältytty.

Kasvuun kuuluvat aina kriisit ja kenties pahimmassa kriisissä Vastuunkantajat olivat kuluvan vuoden alkupuolella, jolloin Tarpoilan toiminta jouduttiin lakkauttamaan Sipoossa vaikean taloudellisen tilanteen seurauksena. Kriiseissä on aina ainekset myös uuteen. Nyt uutta aikaa rakennetaan uusissa tiloissa, kun kuntoutuskoti Tarpoila avautui asiakkaille 1.9.2015 Helsingin Myllypurossa. Tarpoilan tielle voi siis jälleen astua. Tähän uuteen aikaan kuljetaan nöyrin ja luottavaisin mielin, uskoen siihen, että:

”Tie valmis on, ja päässä sen

vastaus löytyy ikuinen,

ja kerran ehjä ihminen

ylistää tietä Kristuksen.”

www.vastuunkantajat.fi