Oheinen kuva on kotimme ruokapöydän yläpuolella olevasta hyllystä. Hyllyyn on kerääntynyt vuosien varrella erilaisia koriste- ja käyttöesineitä. Useilla hyllyssä olevilla tavaroilla on jokin tarina, joka liittyy perheeseemme tai sukuihimme. Kuvassa olevan sinisen, lentokoneen suihkumoottorin muotoisen, pienen kukkavaasin kyljessä lukee Finnair ja se on varhain menehtyneen isäni peruja työnantajaltaan ja on nyt hyllyssä muistona isästä. Kaksi kuohuviinilasia ovat tyttäremme ylioppilaslahjat ja ovat siirtymässä hänen ja tulevan puolisonsa kotiin. Pieni korurasia on vaimolle rakkaan jo aikaa sitten edesmenneen Toini-tädin peruja. Hylly osaltaan muistuttaa elämän jatkumosta ja sukupolvien vaihtumisesta. Esineissä elää jotakin menneistä sukupolvista ja niiden siirtyminen uusien polvien kotiin kertoo uusista tulevista sukupolvista. Muistot elävät oman aikansa.

Tavarat ja niihin liittyvät muistot kertovat myös ihmiselämän lyhyydestä. Tämän saman voi kokea vaikkapa jossakin hyvin vanhassa kirkossa, johon useiden sukupolvien ajan on kokoonnuttu sanan kuuloon. Elämän lyhyydestä kertoo myös se, että mitään emme tästä elämästä vie mukanamme maallisen elämämme päättyessä. Herää kysymys, mikä on sellaista, joka tuon rajan ylittää ja mikä kestää yli sukupolvien?

Hyllyn tavarat herättävät myös kysymyksen siitä, mikä elämässä on todella tärkeää. Tarvitseeko ihminen todellakin noin montaa mariskoolia? Hyllystä löytyy myös puinen munan muotoinen Kristus ikoni. Astioita otetaan välillä hyllystä käyttöön ja ikoni pysyy paikallaan. Välillä sitä siirrellään ja käännellään. Välillä se on kasvot suoraan eteenpäin ja välillä hieman kääntyneinä.

Tuo hylly on ehkä huono kuvakohde kodistamme, koska se on pääsääntöisesti melko hyvässä järjestyksessä. Sen alapuolella oleva ruokapöytä täyttyy usein lautasista, kahvimukeista, avatuista ja avaamattomista posteista ja milloin mistäkin tavaroista. Sama enempi tai vähempi sekasotku tokikin toistuu kaikkialla muuallakin ja lienee tuttua meidän kaikkien huusholleista keskellä elämän arkea.

Me lähestymme kirkkovuoden suurta juhlaa pääsiäistä. Niin nyt kuin joulunakin kenties monella on tapana tehdä suurempi, joskus jopa melko pakkomielteinen, siivous juuri ennen pyhiä. Juhlaa varten kotiin laitetaan myös erilaista juhlaan liittyvää koristusta ja noudatamme perinteitä, joiden yhteys varsinaiseen kristilliseen juhlaan jää välillä melko ohueksi. Inhimillisesti ottaen tällainen juhlan valmistelu on meille kuitenkin tärkeää samoin kuin esineet lasihyllyssämme.

Ylösnoussut Kristus on pääsiäisen sanoma ja liittää meidät vielä johonkin paljon suurempaan. Katse ristiin on riittävä perinne pääsiäiselle. Ulkoisen suursiivouksen tekeminen on Hänelle täysin yhdentekevää. Kristus elää arjen keskellä. Kristus on myös siellä ja erityisesti siellä missä kotia ei ylipäätään ole. Hän on siellä, missä elämä on solmussa ja ihmissuhteet lukossa. Siellä missä on maksamattomia laskuja ja hoitamattomia asioita. Siellä missä inhimillinen kärsimys on suurin, siellä hän itkee itkevien kanssa. Kristus ei myöskään katso kalenteriin. Kristus on sama jouluna ja pääsiäisenä, arkena ja pyhänä. Moni miettii tällä hetkellä uutisia katsoessaan, mihin tämä maailma on menossa. Levottomuuden keskellä meillä on sanoma ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Vapahtajasta, joka sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon”.

Luottakaamme tähän sanaan kaikkina elämämme päivinä.

Siunattua pääsiäistä!

Kimmo Kajos

diakoni