Tarinan keinutuoli on palvellut jo kunnioitettavan pitkään – ainakin 92 vuoden ajan. Keinutuolin on saanut syntymäpäivälahjakseen lastenhoitaja Aino Rönkä vuonna 1930. 30.5.1930 Aino täytti 40 vuotta.

Aino on käynyt keskikoulun ja hän oli töissä Pohjanmaalla postin palveluksessa. Paperityöt postissa alkoivat kyllästyttää Ainoa ja hän koki työn muutenkin kuolettavan tylsäksi. Aino alkoi seurata lehtiä, joissa olisi työhakuilmoituksia. Eräästä lehdestä löytyikin ilmoitus, joka kiinnosti häntä. Hakija oli musiikkimies Simo Korpela, joka etsi perheelleen kotiopettajaa.

Aino haki työpaikkaa, koska halusi antaa lapsille suomen kielen opetusta. Paikkakunnalla oli vain ruotsinkielinen koulu. Perheessä oli kaksi lasta. Aino oli hyvä opettaja, ja lapset alkoivat pärjätä jo hyvin suomen kielellä. Ainon oli siis löydettävä taas uusi työpaikka.

Ennen kuin hän oli saanut uutta työpaikkaa, hänelle tuli kirje Helsingistä. Jännittyneenä hän avasi kirjeen, ja siellä oli ilahduttava viesti: Hänelle tarjottiin työpaikkaa Diakonialaitoksen tuberkuloottisessa lastenkodissa Pitäjänmäellä. Aino oli iloinen, että pääsi opettamaan lapsia myös lastenkotiin. Myöhemmin hän sai osastonhoitajan paikan Betaniasta. Betania oli diakonissa Elin Wegeliuksen huvila. Rakennus oli tuotu aikoinaan Terijoelta.

Minä olin 3-vuotias, kun pääsin Aino-tädin hoitoon. Betaniassa tädillä oli oma huone ja kalustus. Siinä huoneessa keinutuoli sai kunniapaikan. Joskus täti otti meitä pikkutyttöjä syliinsä ja keinutteli meitä. Täti teki itse keinutuolin matot. Keinutuoli kulki tädin mukana mihin hän muuttikin. Lopuksi Aino-täti muutti Diakonissalaitoksen vanhainkotiin. Hän halusi antaa keinutuolin minulle lahjaksi ja muistoksi, koska olin ollut viimeinen hänen tytöistään.

Nyt kun olen tullut jo vanhaksi, eikä minulla ole lapsia, olen miettinyt, kenelle jätän tämän keinutuolin perinnöksi. Yhtäkkiä minulle tuli ajatus, että se kuuluu Diakonissalaitokselle – sieltähän se alun perin oli saatukin. Keinu kantaa mukanaan useita tarinoita, ja se on keinutellut niin montaa ihmistä vuosikymmenten mittaan.

Nim. Rallu

valokuva: Rallun kotialbumi. Takarivissä keskellä diakonissa Lyydia Lehmus (poikaosaston hoitja) ja kolmas oikealta diakonissa Anna Andelin (lastenkodin johtaja). Rallu on kuvassa takarivissä neljäs oikealta.

Kirjavinkkinä aiheeseen liittyen:

Leila Mäkipentti: Keuhkotautisista sosiaaliorpoihin -Helsingin Diakonissalaitoksen Pitäjämäen lastenkoti 1910-2000. Kirjapaja Oy, Helsinki 2003.