Diakonissalaitoksen juuret ovat kulkutautiepidemiassa, jolloin Suomessa esiintyi muun muassa pilkkukuumetta, punatautia ja isorokkoa. Lavantauti oli kuitenkin taudeista se, joka antoi kimmokkeen leskieverstinna Aurora Karamzinille tehdä ehdotus sairaalan perustamisesta Helsinkiin.

Ehdotus johti Diakonissalaitoksen toiminnan aloittamiseen vuonna 1867. Diakonissalaitos avattiin loppuvuodesta 1867 Unioninkadulla. Sairaala oli tarkoitettu kahdeksanpaikkaiseksi, mutta kulutautiepidemian vuoksi potilaita oli huomattavasti enemmän. Laitosta johti Pietarin Diakonissalaitoksessa diakonissaksi vihitty Amanda Cajander, mikkeliläinen lääkärin leski. Amanda oli ensimmäinen sairaalassa toiminut sairaanhoitaja, joka oli saanut ammatillisen koulutuksen. Siihen asti sairaiden hoitajilla ei ollut minkäänlaista koulutusta. Hoitotyön lisäksi Diakonissalaitoksen mainetta vahvistivat sisar Amandan oppimat käytännöt hyvän hygienian, viihtyisän ympäristön ja monipuolison ravitsemuksen suhteen. Myös potilaiden kohtelu oli ystävällistä! Silloisen epidemian aikana, vuosina 1867-1868 nälkään ja kulkutauteihin kuoli noin 10 % suomalaisista. Väkiluku Suomessa oli silloin noin 1,7 miljoonaa. Kotimaisen kulutautiepidemian myötä perustettu laitos toimii edelleen Kalliossa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien hyväksi.
Mutta oliko Amanda, mikkeliläisen lääkärin leski, sittenkään Suomen ensimmäinen diakonissa? Vai oliko hän Matilda Hoffman, ensimmäinen Suomessa vihitty diakonissa, joka valmistui Viipurin saksankielisestä Diakonissalaitoksesta vuonna 1872 ja jäi sinne töihin? Matildan vihkimyksestä 150 vuotta sitten lasketaan suomalaisen diakoniatyön virallisesti alkaneen, ja siksi tänä vuonna juhlitaan.
Suomen ensimmäinen seurakuntasisar oli diakonissa Cecilia Blomqvist, joka hoiti sairaita Punavuoren köyhissä kodeissa. Hän kutsui yhteen alueen köyhimpiä naisia. Yhdessä he ompelivat vaatteita itselleen ja lapsilleen ja samalla saivat pienen hetken itselleen.
Monesta asiasta saamme olla kiitollisia Diakonissalaitokselle ja sen uraa uurtaville ensimmäisille diakonissoille. Työ jatkuu edelleen, ja hoivaa ja huolenpitoa saavat monet lapset, aikuiset ja vanhukset. Toivokaamme ja rukoilkaamme siunausta edelleen Diakonissalaitokselle ja kaikille siellä työtä tekeville.
lähteet: Helsingin Diakonissalaitoksen arkistomateriaali
kuvat: 150 vuotta diakoniaa juhlanäyttelystä Paavalin kirkolta
Lissu Merivuori
diakonissa
Hermannin Diakoniatalon Varustamo
Siinäpä oli kattava tietopaketti! Täällä Suomussalmella oli 1890-luvulla nälän hätään apua tuomassa toimelias diakonissa, Charlotta Wettersten. Vähän aika sitten sain tämän tietää, ja kylläpä motivoi opintoihin … Sun kirjoitus nosti taas mieleen. Kiitos Lissu!
TykkääLiked by 1 henkilö