Vuosi Hermannissa

Loiskis, hyppäsin sinisissä kumisaappaissani vesilammikkoon. Huomasin veden virtauksen, kauniit ruskan värit ja ajattelin, että ”elämä on”.

Elämä on -sanonnasta voisi ajatella elämän olevan pysähtynyttä, paikallaan olevaa. Sillekin on oma aikansa, mutta tällä hetkellä koen sen konkreettisesti hetkinä, jolloin asiat muuttuvat ja kehittyvät nopeaan tahtiin. 

Työni Helsingin seurakuntayhtymässä Hermannin Diakoniatalon Varustamolla Tukipiste Mosaiikissa päättyi syyskuun loppuun. Työ Turvaverkko -projektissa paperittomien ja paperittomuuden uhan alla olevien tueksi on ollut todella haastavaa, mielenkiintoista, opettavaista ja mielekästä. 

Monenlaisista työtehtävistäni asiakastyö on ollut yksi päätehtäväni. Moninaiset kohtalot, elämäntarinat, kansalaisuudet, kulttuurit, kielet, tuen tarpeet ja auttamisen mahdollisuudet ovat konkretisoituneet, kun olemme tehneet ja lukeneet oleskelulupa-, turvapaikka- ja rekisteröitymishakemuksia ja -päätöksiä, etsineet asuntoja, tukeneet työnhaussa, kirjoittaneet ansioluetteloita, vastaanottaneet juuri Suomeen tulleen perheen ja opetelleet ulko-oven lukitsemista ja pesukoneen käyttöä, lähettäneet sähköposteja, soittaneet ja kysyneet lukemattomia kysymyksiä suurlähetystöiltä, Maahanmuuttovirastolta, lakimiehiltä ja muilta verkostoilta ja yhteistyökumppaneilta, käyneet virastoissa, sosiaalitoimistoissa, poliisilaitoksissa ja Helsingin seudun liikenteen -toimistossa, vastaanottaneet ja välittäneet vaatelahjoituksia, tehneet ruokaa ja syöneet yhdessä, opettaneet ja opetelleet suomen kieltä, tulkinneet Suomen lakipykäliä, etsineet tietoutta milloin mistäkin asiasta maan ja taivaan väliltä…

Tukipiste Mosaiikin tiimi on rakentunut kolmen organisaation, Helsingin seurakuntayhtymän, Sininauhasäätiön ja Suomen Punaisen Ristin Helsingin ja Uudenmaan piirin työntekijöistä. On tilanteita, jolloin tiimi voi konkreettisesti auttaa tukea tarvitsijoita, toisinaan taas joudutaan toteamaan, että keskusteleminen ja kuunteleminen ovat ainoat keinot tukea. Mosaiikin asiantuntijuutta, maahan muuttoon ja paperittomuuteen liittyvää tietoa täynnä oleva tiimi on ollut ja tulee olemaan paperittomien tukena myös jatkossa. 

Työtä on tehty ja asiakkaita vastaanotettu Hermannin Diakoniatalon Varustamon tiloissa. Näin  olen päässyt osaksi diakoniatalon työyhteisöä. Yhteisö, jossa jokainen saa tulla ja olla juuri sellaisena kuin on. Yhteisö, jossa virheen tehdessäni on minulle lämpimästi todettu sen olevan inhimillistä ja kannustettu jatkamaan työtä sekä oppimaan virheistä, kehittymään. Yhteisö, jonka olen kokenut ystävälliseksi, kunnioittavaksi, huumorintajuiseksi ja oikeasti matalan kynnyksen toimintaa järjestäväksi työpaikaksi.

Aloittaessani ja lopettaessa työni, kohtasin saman asiakkaan. Alku oli täynnä toivottomuutta, pelkoa ja suruakin. Yhteiseen vuoteen mahtui monenlaisia mutkia ja kiemuroita. Viimeisen kuukauden aikana ilo, toivo ja onni saavutti asiakkaan muun muassa oleskeluluvan muodossa. Tapasimme vielä viimeisenä työpäivänäni ja nauroimme. Sovimme, että nauramme, emme itke. Oli ilo tavata, oppia puolin ja toisin, huomata, että toivoa on.

Oloni on levollinen, kun astelen kumisaappaissani kohti kotia. Syksyn lehtien väriloisto kertoo jatkuvuudesta, vesisade antaa mahdollisuuden luonnon, ja minun, kasvuun ja kehitykseen. Elämä on, ja tulee aina olemaan.

Jenni Mboup

Advertisement

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s